Kiireen tekemisen turhuudesta

Kuvia ennen ensimmäistä dinneriä. Hotellihuoneestamme astutaan ulos pitkälle lasikaiteen reunustamalle parvekkeelle. Siihen on kiva jäädä aina hetkeksi ihailemaan auringonlaskua. Illallinen alkaa puoli kahdeksalta ja me suunnataan sinne heti. Päivällä auringossa ei oikeastaan tee mieli kuin fetasalaattia. Se on Kreikassa aina vaan yhtä hyvää. Kun koko päivän on ulkona auringossa ja liikkuukin hyvin, on illalla jo kunnon nälkä.

Tällainen rytmi on oikeastaan muodostunut meille jo vuosien ajan lähes aina matkoilla. Ensimmäisenä dinnerille, jossa sitten istuskellaankin pitkään. Ajoissa nukkumaan tyytyväisenä vatsojen viereen ja aamulla aikaisin aamiaiselle ja treenaamaan tai altaalle, rannalle – tai mihin vain nauttimaan valosta ja lämmöstä. Ei juurikaan houkuta yöelämä ja valvominen, kun koko aurinkoisesta ajasta haluaa päästä nauttimaan.

Pitkät valoisat päivät ja kiireettömyys on lomalla ihanaa. Kelloja ei tule juurikaan käytettyä. Tänään ainoat ajat, mitkä kiinnostivat, olivat klo 15 – koska silloin alkoi vesi-aerobic (tosi miellyttävää treeniä lämmössä), eikä siihenkään kelloa tarvita, riittää kun pulahtaa rannan altaaseen silloin, kun ihanan iloinen ruotsalainen treeniohjaajaa astuu maisemiin ja musiikki alkaa soida. Ja tämän puoli kasin dinneriajankin huomaa vuorten taakse laskevasta auringosta. Kiireettömyys ja kellon unohtaminen on vapauttavaa ja ihanaa vastapainoa vähän liiankin aikataulutetulle arkielämälle kotona.

Kiireen tekemisen turhuudesta

Hermo lepää ja aika tuntuu paljon pidemmältä, kun sitä ei tarvitse vahtia. Pitää kotonakin muistaa taas ottaa vähän rennommin, kun tuntuu siltä että liian usein itsekin aikatauluttaa asioita turhan tiukasti. Ainakin itse kuvittelen aina ehtiväni päivässä paljon enemmän kuin todellisuudessa ehdin, kerään liikaa asioita päivän listaani ja lopputulos on se, että koko ajan on olevinaan vähän liian kiire.

Nyt oikeastaan ihmetyttää, että olen päästänyt tällaisen tavan elämääni niin pitkäksi aikaa. Miten voin lähes joka päivä kuvitella ehtiväni tekemään enemmän asioita kuin mitenkään on mahdollista? Eikö olisi paljon miellyttävämpää ottaa aamulla tavoitteeksi vain muutama asia, jotka oikeasti ehtiikin tehdä hyvin, eikä listalle aina päivän jälkeen jäisi montaa asiaa. Vaikka tavallaan, eihän todo-listan kuulukaan olla elämässä tyhjillään, mutta realistisempana se pienentää varmasti arkistressiä.

Ehkä tällä kertaa matkamuistona oppisin ottamaan rennommin  kotonakin ja ainakin itse välttäisin turhaa kiireen tekemistä.

Kreikassa kohteessa Levante Beach Resort.