Juhlan jälkeen

Viime viikolla tein muutamankin postauksen juhlien valmistelusta ja vähähiilarisista tarjoiluista. Valmistelut sujuivat aiempaa hauskemmin ja tehokkaammin, kun sain tyttären ja miehen apuihin. Oli myös aikaa seurustella vieraiden kanssa. Apujoukot auttoivat vielä juhlan jälkeisissä siivouksissa ja pian koti olikin taas siisti, loput ruuat jääkaapissa ja astiat pesukoneessa. Oli fantastista päästä rentoutumaaan ja nautiskelemaan miehen kanssa vielä kuohuvalasilliset ja kakkupalat jo pian vieraiden lähdön jälkeen. Kiva ilta kruunasi koko juhlapäivän.

Moni äiti tietää, miten hauskaa on järjestää juhlia ja kutsua ystäviä ja sukulaisia kylään, mutta miten paljon kaikkeen menee aikaa, kun lapset ovat pieniä ja vaativat oman huomionsa. Vaikka tietenkin lasten ehdoilla juhlia järkkäillään, on se kuitenkin aina ylimääräinen ponnistus. Tarkoitukseni ei kuitenkaan tällä mietiskelyllä ole pröystäillä täällä blogissa, kuinka helpolla pääsin juhlapäivästä, kun lapset ovat jo isoja ja tehokkaita apulaisia. Vaan itse asiassa, oikeastaan päinvastoin. 

Huomaan yhtäkkiä lasten kasvaneen niin vauhdilla, etten meinaa pysyä perässä ja oma hoivakiintiöni pursuaa yli äyräidensä. Eli yritän oikeasti hakea siitäkin asiasta näitä positiivisia puolia. Lapset ovat ihania joka iässä ja kaikissa kehitysvaiheissa oman omat kiinnostavat puolensa, mutta on äitinä oikeasti myös surullista huomata, miten itsenäisiä ja meneväisiä vielä äsken niin  pienet taaperot yhtäkkiä ovat. Ja juu, olen kyllä tietysti tosi ylpeä, että ovat reippaita ja aktiivisia teinejä ja onneksi itsenäistyminenkin tapahtuu pikkuhiljaa – on äidilläkin aikaa yrittää valmistautua siihen 🙂  

Kakku oli ihanan raikas, vähähiilarinen juustokakku, jossa oli mukana limen mehua ja koristeena tuoreita vadelmia ja Stevia-suklaata. Juustokakku vain paranee jääkaapissa.