Ikivanha ympäristö rentouttaa ja ihastuttaa

En oikein kuulu niihin matkailijoihin, jotka haluavat välttämättä kiertää suosituimmat turistikohteet ja odottaa busseissa tai jonoissa kuumina päivinä. Toisaalta, Kreetan huikaisevimmat turistikohteet olen jo nähnyt ja ehkä sittenkin kaikkein eniten arvosta sitä historiaa, jota näkee niissä kuluneimmissa seinissä, muureissa, taloissa ja kivijaloissa, jota näissä pitkän historian omaavissa kohteissa on ihan kaikkialla. 

Siksi olemme taas tälläkin matkalla nähneet vaikka mitä kiehtovaa ja mielenkiintoista historiaa vain liikkumalla ja ihmettelemällä ilman sen kummempia aikatauluja ja opastuksia.

Minusta on niin kiehtovaa, miten nykyajan jokapäiväisiä toimintoja, kuten viihtyisiä kahviloita ja terasseja tai uusimpia muotiliikkeitä ja musiikkilavoja on sijoitettu vanhoihin raunioihin, seinän osiin ja muureihin. Silloin kun kaunista ajan kuluttamaa pintaa tuodaan keskelle ihmisten elämää pois museoista. Ja kun vanhaan rosoiseen materiaaliin yhistetään uutta, kevyttä ja modernia rakentamista tai somistamista.

Kreetalle einsimmäiset asukkaat saapuivat eri lähteiden mukaan 6 000 tai 9 000 eaa. Nämä paimentolaiset toivat mukanaan saarelle kivikauden kulttuurin. Sen jälkeen saaren värikkäässä historiassa hyökkääjät ja hallitsijat ovat vauhtuneet tiheään. Vuonna 1 204 Kreeta myytiin tuhannella hopeamarkalla Venetsialle. 

Koko Venetsian aikakausikin oli värikästä ja kreetalaiset kapinoivat venetsialaisia vastaan. Tuo aika on rikastuttanut saaren rakennuskulttuuria huikaisevasti ja mm. nykyisen pääkaupungin, Iraklionin, Rethymnonin sekä Hanian satamat ja linnoitukset ovat venetsialaisten rakentamia. Pala Hanian vanhan satama-alueen kaunista muuria on alla olevankin kuvan taustana. 

Aika täydellinen kuvaustausta luonnonväreihin pukeutuneille matkaseuralaisilleni <3

Suojaisa pienen pieni näköalaikkuna merelle korkealta Rethymnonin linnoituksesta. Mitähän kaikkea nämäkin kivet ovat kokeneet??

Tämän postauksen Kreetan kuvasarjan yhteinen tekijä on tuo ikivanha ajan, tuulten, auringon, taisteluiden, eletyn elämän ja lukemattomien tarinoiden keskellä ahavoitunut kiviaines – minusta aivan huikaisevan kaunis!

Tämä kuva muistuttaa minua taas Teksasin vuosiltani, lähinnä tietysti meksikolaistyyppinen väritys ja pelimannin rusketus ja hattu ; )

Näissä ikiaikaisissa taustoissa ja tunnelmissa lepää omakin hermo, kiireet ja pikkuasiat unohtuvat, kun ympäristö on jämäkkää, selkeää ja sen tietää pysyneen samanlaisena satoja vuosia. Loppujen lopuksi, miksi huolehtia pikkuasioista… ja kaikki asiathan ovat pikkuasioita, vai miten se menikään??

Aika huikea paikka Hanian Dieselin liikkeelle!