Happy Day
TÄNÄ AAMUNA on olo kuin jouluaattona. Tajusin sen yhtäkkiä alkaneen eilen illalla. Poika tuli eilen viimein kotiin. Meidän perheemme historiassa tämä on ollut pisin aika erossa perheenjäsenestä, käytännössä koko talvi. Menimme kentälle yhdessä miehen kanssa eilen poikaa vastaan. Mies joutui kuitenkin lähtemään työtapaamiseen pari minuuttia ennen kuin poika ilmestyi matkalaukkuineen liukuovesta. Ja minä tietenkin käytin ne pari odottavaa, pitkää minuuttia tehokkaasti herkistymiseen ja kyynelten vuodattamiseen. Onneksi siihen ei ollut sen pidempää aikaa, etten saanut ihan hallitsematonta mielentilaa aikaiseksi. Sitten VIIMEIN poika ilmestyi hymyilevänä ovista, ihanat halit ja kotiin ajot. Ja monta tuntia ruokailua ja keskustelua, keskustelua, keskustelua, naurua, ihmettelyä, keskustelua, ai niin ja herkuttelua.
Vaikka yhteyttä on pidetty tietysti koko ajan, oli vaan niin IHANAA ja ONNELLISTA istua saman pöydän ääressä ja käydä läpi kaikkia asioita, joita tuli mieleen monta tuntia. Kunnes ovikello soi ja pojan kyvä kaveri kävi kaappaamassa hänet tervehtimään muitakin ystäviä. Yölennon jättämästä univelasta ei ollut tietoakaan, kun valoisa ilta ja kaveripiiri kutsuivat. Tytärkin lähti omaan peliinsä illaksi.
Ja siitä asti meillä on kuljettu hymyssä suin. Mies on hilpeän iloinen. Ja minä olen vain nauttinut hyvästä olosta. Tuntuu, että kaikki on niin täydellisen hyvin. Melkein samanlainen äidin onni kuin silloin synnytyslaitoksella pienen käärön kanssa ; ) On ihanaa huomata, ettei sen tarvitse koskaan mennä pois vaikka lapset kasvavat ja itsenäistyvät.
Illalla tajusin yhtäkkiä, että minulla on se samanlainen tunne, joka yleensä valtaa minut jouluaattoisin. Olen aina pitänyt joulusta. Siihen kuuluu minusta hyvä ruoka, kiireetön istuminen ruokapäydässä monta tuntia, koko perheen läsnäolo ja kaikkien hyvä ja onnellinen olotila. Joulumieli on kuin sellainen oma perheenkeskeinen kupla, jota kaikki pitävät yllä. Hetki, jota on odotettu, valmisteltu, jännitetty ja usein siitä on uneksittukin. Minä ehdin uneksia pojan kotiintulosta jo ainakin neljä (muistamaani) kertaa ja tytärkin kertoi saman aiheen unestaan pari päivää sitten. Tuntuu, että kaikki on taas niiiiiiin hyvin. Vaikka niin on ollut koko talvenkin, mutta pitkän maapalolle levittäytymisen jälkeen perheen yhteen kokoontuminen on paljon joulumieltäkin parempaa <3
Vaihtelu tuo ihania tunteita elämään. Tuskin tätäkään ikimuistoista joulumieltä keskellä toukokuuta olisi päästy kokemaan, jos ei poika olisi levittänyt siipiään ja kurkottanut kauas kotoa viettämään ikimuistoista talvea. Näitä on todennäköisesti tulossa vielä monia lisää, eli ehkä tästä eteenpäin joulumieli löytyykin rinnastani keväisin ; )