Ajatuksia kotimaasta, kodista ja suomalaisuudesta

 Tänään meillä oli pöytä varattuna ravintolassa ja tarkoitus oli juhlia Suomen 100-vuotispäivää juhlavissa tunnelmissa pienen seurueen kanssa. Aika moni oli joutunut erilaisista syistä perumaan osallistumisensa ja samaan päädyimme mekin. Juuri nyt on enää alle viikko aikaa valmistella ensi viikolla alkavaa lomaamme, saada asiat töissä ja kotona kuntoon ja halusimme käyttää tänään rauhassa aikaa kaikkeen siihenkin.

Matkailu on täällä blogissakin usein vahvasti esillä. Se ei kuitenkaan vähennä kotimaan merkitystä minulle, ehkä jopa päinvastoin. Sanotaan, että joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle ja usein juuri matkoilta palatessa sitä osaa vaalia Suomen parhaita puolia niiden ansaitsemalla tavalla.

Samalla juhlasta poisjäänti antoi meille ehkä tilaisuuden viettää tätä päivää myös enemmän ajatuksella. Pian on tarkoitus käydä kaupungilla näkemässä ja kokemassa erilaisia juhlaan liittyviä tapahtumia. Mutta siihen asti päivää on vietetty kotona, tehty yhdessä hyvää ruokaa ja erilaisten puuhastelujen lomassa pysähdytty miettimään kotimaan merkitystä.

Sitä ei voi koskaan vähätellä ja tällaisena päivänä on hyvä nostaa esille niitä asioita, jotka tekevät Suomesta Suomen.

Ajatuksia kotimaasta, kodista ja suomalaisuudesta

1. Oma historia

Kuulun vielä sukupolveen, joka on saanu kuulla omilta isovanhemmiltaan niistä suurista uhrauksista ja valtavasta työstä, jota kaikki tavalliset ihmiset ovat tehneet Suomen itsenäisyyden eteen. Se antaa omalle vapaalle ja edistyneelle maallemme ihan erilaisen ja henkilökohtaisen arvostuksen.

2. Ihmiset

Missään päin maailmaa ei minulla ole niin paljon rakkaita ja läheisiä ihmisiä kuin Suomessa. Ihmisiä, jotka tuntevat minut perinkotaisin, jotka ymmärtävät puolesta lauseesta, mitä tarkoitan ja joka tarkoittavat sitä mitä sanovat. Monet heistä olen tuntenut aina, toisiin tutustunut matkan varrella. Monien kanssa ollaan koettu yhdessä koko elämän kirjoa. Ihmisten yhteinen historia on korvaamatonta.

3. Luonto

Ei ole suuri salaisuus, että rakastan kesää, enkä ole Suomen ilmaston suurin ihailija. Sen sijaan Suomen luonnon olen, ja ilmasto on kuitenkin se, mikä pohjoisen luontommekin mahdollistaa. Rakastan puhdasta merta ja järviä, joissa voi uida, joiden kaloja voi syödä ja jotka aurinko värjää laskiessaan punaiseksi.

Odotan aina innolla valoisia iltoja, vaalean vihreitä pieniä silmuja puissa ja kevään luonnonkukkia, joita kannan kotiinkin. Suomen kesä on vihreä, valoisa, raikas, kaunis ja energisoiva. Ruskan värit ovat upeat ja syysillat tunnelmallisia. Pelkkä ikuinen kesä ei mahdollistaisi Suomen ainutlaatuisia vuodenaikoja ja luonnon ikuista vaihtelua.

5. Kotikaupunki

Helsinki on minulle pieni, kotoisa, tuttu, moderni, perinteikäs, luontorikas, kansainvälinen ja kaunis merenrantakaupunki. Helsingissä kaikki on tuttua ja kotoisaa, silti kaupuki kehittyy ja kasvaa koko ajan. Ihmisiä on helppo lähestyä ja kaikkialle löytää helposti. Helsinki on yksi harvoista käveltävistä tai pyöräiltävistä pääkaupungeista, jossa voi uida uimarannoilla ja syödä puista omenoita, ja joka on silti teknisesti kehittynyt, infraltaan ja palveluiltaan tehokas ja toimiva.

6. Turvallisuus ja tasa-arvo

Suomessa saa pääkaupunkia myöten tuntea olonsa turvalliseksi. Itse nautin lapsuudessani vapaudesta ja sama nykymaailman ylellisyys on ollut omilla lapsillani. Lapsille ja nuorille on tärkeää päästä kävelemään, pyöräilemään ja liikkumaan julkisilla itse omien kaverien luokse ja harrastuksiin. Monissa jo Euroopankin kaupungeissa vanhemmat tarvitaan aina lasten kuljettajiksi, mikä on minusta myös suurta vapauden ja itsenäistymisen rajoittamista.

Naistenkin turvallinen liikkuminen, autolla ajaminen ja työskentely on meille itsestäänselvää. Suomea pidetään maailman kolmen turvallisimman ja tasa-arvoisimman maan joukossa, mikä näkyy ja tuntuu kaikkialla.

Onnea 100-vuotiaalle upealle kotimaallemme ♥