Äidin onni

NÄMÄ kuvat otin tasan vuosi sitten, mutta voisin ottaa taas samanlaiset ihan pian <3 Poika on ollut koko pitkän talven Jenkkilässä pelaamassa ja on tulossa lähipäivinä kotiin. Jengillä on vielä tiistaihin asti ohjelmaa ja sitten aletaan järkkäämään paluuta. 

Vaikka poika on iältään aikuinen, on tämän vuoden ero  tärkeästä perheenjäsenestä  tuntunut minulle äitinä pitkääkin pidemmältä. Syksyllä poika kävi onneksi kotona viisumia uusimassa ja kevät onkin kulunut nopeasti, niin kuin keväillä on tapana. Toisaalta aina, jos oma ikävä on noussut pintaan, olen tietoisesti kääntänyt ajattelun siihen, miten onnellinen ja ylpeä olen siitä, että poika on saanut olla toteuttamassa omaa unelmaansa ja viihtynyt niin hienosti maailmalla. Se on kaikkein tärkeintä.

Tätä ajattelua auttaa varmasti se, että asuin itse saman ikäisenä Teksasissa. Rakastin amerikkalaisten ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta ja kaikkia uusia, upeita kokemuksia. Vaikka ympärillä oli paljon apua ja turvaverkkoa, kuten pojallakin nyt,  oli myös todella kasvattavaa toimia itsenäisesti, kohdata jatkuvasti uusia asioita, hoitaa niitä itse, tutustua ihan erilaisiin ihmisiin ja toimintamalleihin kuin kotona oli tottunut. Sellaisista kokemuksista voi olla todella ylpeä ja ne kaikki kasvattavat tärkeää  henkistä pääomaa.

Jotkut tutut ovat kauhistelleet, “kuinka olen päästänyt pojan niin kauas”. Se on minusta hieman huvittavaa, koska ensinnäkin meillä on aina kannustettu kansainvälistymistä, matkustamista, suvaitsevaisuutta ja uusia kokemuksia. Ja toisaalta, lapset kasvavat ja itsenäistyvät. Minusta heihin kuuluu luottaa ja heitä kuuluu kannustaa lentämään omilla siivillään. Se ei tarkoita sitä, etteikö suhde olisi yhtä hyvä, parempikin, vaikka välimatka kasvaisi. 

Onneksi on WhatsApp ja ilmaiset kuvat, videot ja soitot!! Kun toinen asuu pitkään kaukana, on pieniä viestejä helppo lähettää usein ja pysyy tietoisena monista tapahtumista ja varsinkin siitä, että kaikki on hyvin. Itse aikanaan kirjoittelin kirjeitä posiin ja kalliita puheluita ei taidettu soittaa edes joka kuukausi. Maaila tuntui paljon suuremmalta kuin nyt.

Olen myös sitä mieltä, että Suomi on kovin sivussa. Moni asia on maailmalla paremmin kuin meillä ja se on ihan hyvä oppia ja tietää. Moni asia on myös Suomessa paljon paremmin kuin maailmalla ja usein  kauempaa katsottuna ja kotiin palatessa niitä meidän hienoja asioitamme osaakin arvostaa ihan eri tavalla. 

Kaikesta huolimatta, olen nähnyt nyt jo neljä kertaa unta pojan kotiintulosta ja viimeksi kun heräsin uneen, tuntui sydän ihan rutistuneelta ja olo oli superonnellinen. Pitkän talven jälkeen on edessä pitkä kesä Suomessa taas ennen ensi syksyä. Ja kesään mahtuu varmasti taas paljon yhteisiä hetkiä, keskusteluja, kokemuksten kuulemisia ja äidin onnea  ja ylepyttä <3