Samettia, pitsiä ja helmiä – ja viikonloppufiiliksiä
Kerroin parin viikon takaisista “vilmivestivaaleista“, joissa pääsimme katsomaan lapsuuden kesinä kaitafilmeistä digitoituja elokuvia, tapaamaan lapsuudesta tuttuja ystäviä ja viettämään iltaan herkuttelun ja hyvän fiiliksen merkeissä. Kutsussa oli filmitähtipukeutuminen toivottua.
No, mitenkäs täällä päässä kävi? Sinä päivänä tuli hieman kiire, eikä mielikuvituskaan laukannut eli päälle löytyi farkut ja perusvillapaita. Seuraavana päivänä, kun lähdimme miehen ja muutaman ystävän kanssa ulos syömän hekullista ruokaa tarjoavaan, mutta enemmänkin arkiseen ravintolaan, Treffipubiin, heräsi filmitähtifiilikseni ja päälle löytyi samettia, pitsiä ja silkkiä.
On se pukeutuminen vain niin fiilisjuttu. Ei ollut ensimmäinen kerta, ja tuskin viimeinenkään, kun löysin oikean vaatefiiliksen vasta tilaisuuden jälkeen tai suunniteltu setti meni vaihtoon juuri ennen lähtöä – vaikka yleensäkin päälle löytyy enemmän inspiraation kuin suunnitelman mukainen asu. Kai siihen vaikuttaa moni tekijä omasta mielialasta ilmaan ja seuraan ja vaikka mihin, mitä ei edes itse tiedä. Mutta näillä siis mentiin ja hauskaa oli, illan ison kehun arvoinen annokseni löytyy tästä postauksesta.