Piristävät pikkupurtavat
Aika usein ennen lounasta tai päivällistä tekee mieli pientä purtavaa. Ihan pikkulapsille tarjotaan usein jotain yksinkertaista ja terveellistä, kuten porkkana- tai kurkkutikkuja. Lapsille ei haluta antaa turhaan sokeria ja toisaalta ei haluta käyttää liikaa aikaa naposteltavan tekoon, kun kohta on edessä varsinaisen aterian kokkaaminen. Minkähän ikäisille terveelliset pikkupalat aletaan korvaamaan erilaisilla patukoilla, pullilla, sipseillä ym? Se on oieastaan ihan turhaa.
Kun saaressa ei ole kauppoja, enkä varaa mukaan epäterveellisiä puputettavia, saa vaikka pelipöytään kannettu annos “persikkatikkareita” hymyt huulille ja lautanen tyhjenee hetkessä. Samanlaisia pieniä piristäviä makupaloja harrastan kotioloissakin vaikka kokeisiin pänttäävälle teinille tai leffaa katsovalle miehelle ja itselleni, mieluiten ennen kuin edes ehtii tulla se makeannälkä.
Pirteää työvikon alkua!
Ohh, sait aikaan persikan himon. En edes muista milloin olisin viimeksi niitä syönyt 😀
Hei Ansku, kiva kuulla – persikat ovatkin tosi herkullisia. Tuo lihaton lokakuu-postaus blogissasi on myös kiinnostava. Syön itse tällä hetkellä enintään kerran päivässä lihaa, joka sekin usein valkoista tai kalaa. Useammin sen sijaan juustoja, pähkinöitä yms. Tuntuu hyvältä ja antaa energiaa.