Joulun uusia ja vanhoja perinteitä
Joulun ajan tunnelmia kuvatessani olen huomannut, miten täynnä perinteitä koko joulumme on ruokien, esineiden ja erilaisten tapojen muodossa. Joulussa on monia uusia ja vanhoja, itse aloitettuja ja suvuistamme tulleita tapoja, esineitä ja reseptejä sekä tarinoita ja muistoja, jotka ovat jo olennainen osa jouluamme ja joita kerrostuu joka vuosi lisää. Tämän joulun uusiin perinteisiin kuuluu tämä kaunis vanha kristallisetti, jonka saimme mieheni vanhemmilta. Olen ollut viime aikoina erityisen ihastunut kristalliin ja siksi tulinkin tästä erityisen iloiseksi. Se varmasti ilahduttaa juhlahetkiämme muulloinkin kuin joulupöydissä, mutta tulee aina muistuttamaan tästä erityisestä joulusta, jolloin saimme taas kaikki isovanhemmat perheemme joulupöytään.
Mieheni vanhemmat keräävät tyttärelleni ihastuttavia hopeisia servettirenkaita. Tänä jouluna kokoelmaan tuli kaksi lisää, toinen Italiasta ja toinen Mallorcalta. Sarjan viehättävyys on myös siinä, että jokainen hopearengas on hieman erilainen ja sen takaa löytyy oma tarinansa. Joulupöytäämme kaunisti isoäitini virkkaama pitsinen kaitaliina. Sen sain viime kesänä myydystä mummolastani, suuresta maalaistalosta, johon liittyy lapsuuden kesiä ja jouluja suvun kesken ja paljon rakkaita muistoja.
Mummolasta löytämäni vanhin ja kulunein esine oli viime vuosisadan alun halkeillut Arabian vispipuurokulho, joka muodostaa upean kontrastin kristallien kanssa. Tiedän jo, että nämä tämän joulun tulokkaat kuuluvat jouluihimme tulevaisuudessakin. Todennäköisesti suuri valkoinen joulutähti pääsee myös ensi jouluna vispipuurokulhoon paraatipaikalle joulupöydässämme.
Erilaiset keraamiset tontut neulotuilla tonttuhatuilla ovat olleet jouluissamme siitä asti, kun lapset olivat pieniä eli reilusti yli kymmenen vuoden ajan. Joka vuosi on yhtä ilahduttavaa löytää ne joulukoristelaatikoista ja asetella tutuille paikoilleen.
Kortit, joulukirjeet ja söpöt pakettikoristeet kertyvät aina 24 puisen pienen pyykkipojan naruun. Se oli alunperin joulukalenteri, mutta on jo vuosia kiinnitetty korttitelineeksi keittiön baarin yläpuolelle. Siitä saamamme joulutervehdykset ilahduttavat olohuoneeseen ja keittiöön päin ja niitä on hauska tutkiskella aamuisella jouluteellä tai iltaglögillä.
Kolmikerroksinen lasiastia kuuluu myös jouluumme. Kahteen alimpaan kerrookseen kuormataan punaposkiset omenat ja mandariinit sekä kokonaiset saksanpähkinät ja huipulle tehdään joka aamu sekoitus pienempiä herkkuja, kuten pähkinöitä ja kuivahedelmiä. Tässä naapurista saadut pienet herkkupussit ovat vielä purkamatta.
Joka vuosi olen saanut hyvissä ajoin lahjaksi punaisen joulutähden. Koska muualla kodissamme on niin valkoista, löytää punainen joulukukka aina omalle paikalleen hedelmä- ja herkkutelineen viereen keittiön baariin, kotimme sydämeen.
Nyt vasta uusia joulukuviamme katsellessani ja tätä postausta kirjoittaessani oikein huomaan, miten koko talo pihaa myöten tosiaan on täynnä tuttuja tapoja koristella kotia ja viettää joulua. Joulun aikamme on taas ollut kaunista ja rentoa ja pääasia on ollut rakentaa hyvä joulumieli, nauttia hyvästä ruuasta, läheisten seurasta ja lomapäivistä. Jatketaan vielä nautiskelua!