Herkkupalat merellä

Aika huvittavaa on se, että vuodesta toiseen aina saaressa ollessa haluan järjestää pienempiä ja isompia syömisiä eri spoteissa pitkin saarta. Usein pakkaan picnic-kamat mukaan ja porukalla kannamme tavarat ja leiriydymme ihan toiselle puolelle saarta. 

Joskus siihen on syynä tuulen suunta. Ulkona merellä tuuli on välillä niin kovaa, että ei ole kovin hauskaa syödä ulkona, jos tuntuu siltä, että tukka lähtee irti. Toisaalta taas haluamme syödä ulkona aina paitsi sateella. Siispä retkiseurueemme matkaa yleensä tuulisella saalla tyynen puolelle. Saaresta löytyy aina onneksi sellainenkin.

Usein saan yleistä nurinaa ruokaretkestä siinä vaiheessa, kun pakkaamme koreja ja vilttejä. Olisi kuulemma helpompaa syödä omassa rannassa pöydän äärellä. Kuitenkin perille päästyä kaikki ovat tyytyäisiä uusista ruokapaikoista erilaisissa maisemissa ja ”kalusteissa”.  Yleensä retket venähtävät ja jatkuvat vaikka korttipelillä rantakallioilla. 

Tällä rantanapostelulla mahtava joutsen lipui edessämme pitämässä hienoa esitystä. Sama joutsen seurasi pari viikkoa sitten mieheni venematkaa saareen ja on nyt näköjään kotiutunut sinne. 

Tällä kertaa haukkasimme vain pikkupalat piristyksiksi. Lasit kylmää kuivaa siideriä ja ihanan makeat persikkasiivut Aura-juustolla, aika namia <3

Löysin nämä ihanan suuret kuplalasit Indiskasta. Ne ovat ihan lasin näköistä muovia ja siis täydelliset kallioiseen saareen, jossa usein tiskataankin tällä samalla pöytäkivellä, johon nyt ”katoin” pikkuherkkumme.

Aurinkokin alkoi pilkahdella pilviverhon takaa ja herkkuhetken jälkeen ”petasin” luonnon divaanille muhkeat tyynyt pieniä päikkäreitä varten. Päikkärit ovat vapaapäivien suurta luksusta. Ja olimme todellakin ansainneet ne noin neljän tunnin siivosputken jälkeen. Nyt mökki tuoksuu taas mäntysuovalta katosta lattiaan ja puhtaan raikkaat lakanat odottavat pian lomalaisia.

Kivet ovat suosikkikoriste-esineitäni. Keräilen niistä kauneimpia ja valokuvaan niitä, kotoakin löytyy suuri kanvastaulu ulkosaaren kivistä. Välillä maalaan niihin tai teen niistä asetelmia. Kun lapset olivat pieniä, aamut alkoivat kännykkäkauppaleikeillä, jossa kivet olivat tietysti puhelimia. Saaressa meillä ei koskaan silloinkaan ollut pahemmin leluja tai pelejä, mutta tekemisestä on aina riittänyt saaren tarjoamissa puitteissa.