Kurpitsansiemeniä laituriaamiaisella

Toivottavasti näiden kuvien keli on lähempänä juhnnussäitä kuin tämän hetkinen… äsken tuli taivaalta samaan aikaan räntää, rakeita ja vettä. Nämä aurinkoiset hetket ovat kuitenkin laituriaamiaiselta viime viikolta ja voisivat hyvin auttaa virittämään juhannuksen odottelun fiilistä ; )

Saaristotalomme sijaitsee kyläalueella. Siellä miljöö ei ole sellaista kuin yleensä suomalaisilla kesämökeillä, joissa naapureita ei ole tai ainakaan näy. Täällä saaristolaistaloja ja punamultaisia aittoja on kaikkialla. Lähes kaikki ihmiset tuntevat toisensa, koska samat suvut ovat asuttaneet saarta pitkään, mieheni äidin sukukin jo satoja vuosia.

Aamiaista nautitaan yleensä kuistilla tai vaikka pitkällä laiturilla sään salliessa, niin kuin viimeksi.

En ihmettele yhtään, että aikanaan italialaiset tuttavamme pitivät suomalaisia laitureita ehkä maailman eksoottisimpina spotteina. Onhan veden päällä oleskelu ja kaikkien pienien ja mielenkiintoisten tapahtumien seuraaminen aika hauskaa ja leppoisaa puuhaa. Tai sitten vain laiturilla löhöily ja pilvien laskeminen.

Aika yleisesti ihmisillä on varmaan mökeillä ja kakkoskodeissa säilyvää syötävää “pahan päivän varalle”. Omaan perusvalikoimaani kuuluvat erilaiset pähkinät ja siement. Ehkä siksi niitä tuleekin saaressa mutusteltua tavallistakin enemmän ihan sellaisenaan, paahdettuina, vihannessosekeitoissa, salaateissa, smootheissa ja jogurteissa. Oikeastaan siemenet ja pähkinät korvaavat viljatuotteet minulla kokonaan, myös leivonnaisissa jauhetussa muodossa. 

Nämä kesyt kaunokaiset tulivat laiturin viereen pitämään meille hienoa aamuesitystä. Kaksi valtavaa vanhempaa ja pienet untuvikot imuroivat pohjaa pari tuntia. Vesi oli niin alhaalla, että homma sujui varmasti paljon helpommin kuin yleensä. 

Pian on taas ihan pakko säiden lämmitä. Kivaa juhannusviikon jatkoa!