Kauniissa Prahassa!!

Huh, miten paljon ohjelmaa on mahtunut tähän viikkoon. Viikonloppuna saimme vieraita Jenkkilästä. Mies oli teini-ikäisenä Amerikan (aikoinaan) suurimmalla karjatilalla töissä karjapaimenena. Eipä hassumpi duuni hieman yliaktiiviselle suomalaispojalle. Siitä jäi paljon hyviä ja muistoja ja yhteyksiä perheeseen ja sukuun. Nyt tilan silloinen isäntä, joka puolestaan on jo nuorena hurahtanut Suomi-faniksi, tuli meille viikonloppuna mukanaan tyttäremme ikäinen oma lapsenlapsensa. 

Värikäs saapuminen sisälsi koneesta myöhästymisiä Pariisissa ja tavaroiden matkalle jäämisiä. Sunnuntaina isäntä kuitenkin jatkoi matkaansa Viron suurille laulufestareille ja me kiertelimme tyttöjen kanssa Helsinkiä ja vieraamme tutustui nopeasti myös aika isoon paikalliseen tyttäremme kaveripiiriin tervetuliaisjuhlissa, Suomenlinnan picnicillä ja leffaillassa. Tiistai-tiltana lensimme kaikki tänne Prahaan, tyttären turnaukseen. Tähän mennessä jengi on mennyt aamuisin metrolla peleihin ja minä olen jäänyt miehen ja jenkkivieraamme kanssa ihastelemaan kaupunkia.  

Hotellimme on nimeltään Amigo City Center Hotel, joka on kuitenkin noin 10 minuutin kävelymatkan päässä ihan keskustasta. Tosin jo hotellialueemmekin on täynnä upeita historiallisia rakennuksia, tapahtumia, toreja ja terasseja. 

Keskiviikkona pääsimme perille aamuyöllä. Tässä ensimmäisiä aamupäivän kuvia kauniiseen lähialueeseen tutustumisesta. Auringon jätimme Helsinkiin. Tänne oli luvassa vain hurjaa sadetta, mutta sää on osoittautunut täydelliseksi kaupunkilomailuun; reilu 20 astetta ja raikas, pieni tuuli, eikä juurikaan sadetta.

Lounas haukattiin pienellä, kivalla terassilla ihan hotellime kulmilla. Ison hotelliaamiaisen jälkeen lounas oli miehellä nestemmäisessä muodossa paikallinen kylmä oluttuoppi. Jos joisin olutta, osaisin myös varmasti arvostaa paikallisia oluita, Tsekkihän on todellinen olutmaa.

Iso chai-tee-kuppi oli houkutteleva ja herkullinen, tosin vieraamme jaksoi siitäkin vain pienen osan. Pikkuruinen tyttö ei ehkä vastaa ruokailutavoiltaan ihan keskiverto-amerikkalaista, vaan pitää pienistä ja terveellisistä annoksista. 

Emme ole voineet olla huomaamatta Prahan kaduilla paljon erilaisia, toinen toistaan hienompia koiria. Oikestaan tämänkin terassin valitsimme uljaan Rhodesiankoiran takia. Se istuskeli aidalla upeana patsastamisesti katsoen meitä suoraan kauniilla silmillään.

Oma lounaani oli mozzarella-salaatti (ei kovin yllättävää!). Sain taas huomata, että mitä etelämmäs mennään, sen parempia ja makeampia ovat tomaatit. Nämä olivat tosi maukkaita ja annos höystettynä  hyvällä balsamikolla ja basilikapestolla oli juuri sopiva lounasannokseksi. 

Syöminen täällä on hinnaltaan noin puolet Suomen hintatasosta, ainakin tässä hotellialueellamme, joka on noin 1,5 km ihan ydinkeskustasta, voisi vastata Helsingissä Krunikkaa tai Etu-Töölön aluetta. Nyt alamme taas soittelemaan vieraamme huoneeseen ja suunnitella tämän päivän juttuja. Tyttö on unirytmeistä edelleen pahasti sekaisin. Aurinkoista torstaita Suomeen!