Viikon alku merellä

Päivä loppuu kesken ja pimeä tulee niin hirmuisen aikaisin tähän aikaan vuodesta, että ajattelin piristää tätä maanantai-iltaa näillä aamun kuvilla. Aurinko nousi kirkkaana ja värjäsi koko taivaanrannan kultaiseksi.

Nappasin mieheni (ja kamerani) kainaloon ihastelemaan upeaa ja raikasta aamuhetkeä. Kovin pitkään ei siitä ehditty nauttimaan, mutta nämä pienet hetket ovat arvokkaita. Siksihän me alunperin muutimme. Päästäksemme lähemmäs merta.

Näitä hetkiä ei ole elämässä koskaan liikaa. Kaiken hässäkän keskellä pienikin aika keskellä luonnon upeutta lumoaa ja muut asiat jäävät taka-alalle. On vain ihana kauneus ja rauha, kuin kotiin tulisi.

Kultainen aamu aloitti myös uuden viikon. Se on taas täynnä uusia asioita ja uusia mahdollisuuksia. Olen oikeastaan oppinut pitämään maanantaista. Ne ovat kuin joka viikkoisia uusia pieniä alkuja.

Nyt meillä olisi viimein täydellinen tilaisuus jatkaa muutaman vuoden takaista harrastustamme, talviuintia, kun sulana pidettävä uimapaikka olisi ihan lähellä. Viimeksi aloitimme säännölliset merimolskahdukset jo syksyllä, kun vesi oli n. +15 asteista. Jatkoimme uinteja kolmisen kertaa viikossa koko talven ja olo oli joka kerta yhtä autuaallinen. 

Nyt ollaan kuitenkin jo niin pitkällä syksyssä, että kynnys lähteä tuosta vain pulahtelemaan on  tällaiselle vilukissalle aikamoinen. Voi olla, että tänä talvena tyydymme ihailemaan merta kuivana ja vaatteet päällä, mutta viimeistään ensi syksynä on päätetty jatkaa uimista. Siitä saa niin mahtavaa energiaa koko talveen.

Juuri nyt sateenropinakin lakkasi katolla, joten taidan vielä puhaltaa kynttilät sammuksiin ja vaihtaa pehmoisen aamutakin ulkoilupukuun ja tehdä pienen happihyppelyn.

Ihanaa maanantai-iltaa ja paljon hyviä hetkiä, uusia asioita, onnistumisia ja iloja uudelle viikolle!