Treeniä helmikuuhun!

Hyvää sunnuntaita! Suurkiitokset kaikille ystävilleni, jotka olitte estyneistä lähtemään kanssani tutuille kävelylenkeille flunssan/työkiireiden/sohvaan kiinni kasvamisen tai muiden syiden takia viikko sitten!! En useinkaan nauti yksin kävelemisestä. Olen tottunut yhdistämään kävelylenkkeihin keskustelut ja “terapiasessiot” ystävän tai miehen kanssa. Tai edes nauttimaan koiran seurasta. Mutta lenkkeily taas on minusta parasta yksin. Nautin juoksun tuomasta toistuvasta terapeuttisesta rytmistä, jolloin ajatukset lähtevät liitelemään ihan omiin sfääreihinsä. 

Niinpä oikeastaan hetken mielijohteesta maanantain loskaisena iltana vetäisin lenkkarit jalkaan ja aloin hölkkäämään rantaa pitkin. Kuten myös tiistaina. Ja torstaina. Ja perjantaina. Rytmi on mennyt nyt ekalla viikolla kutakuikin näin; 9 min. juoksua + 2 min. reipasta kävelya ja tämä 3 kertaa peräkkäin = 33 minuuttia, josa 27 hölkkää. Ensi kerralla jätän toisen tauon pois ja sitten viimeisenkin. Jos tuntuu hyvältä. Tämäkään “ohjelma” ei ollut mitenkään suunniteltu, vaan syntyi ihan fiilispohjalta. 

Tärkeintä on hyvä fiilis, ei verenmaku suussa meneminen ensimmäisellä viikolla. Juoksussa parasta onkin ensin juoksukunnon saavuttaminen ja sitten hyvän olon kautta itsensä haastaminen. Eikä sekään haittaa, että reilussa tunnissa olen jo juossut, venytellyt, tehnyt lihaskunnon, hikoillut infrasanunassa ja käynyt suihkussa. Sama aika menee pelkkiin matkoihin, jos lähden salille tai ohjatuille tunneille.

Tässä taisi käydä niin kuin useimmissa aloittamisissani. Ajatus muhi jossain takaraivon perukoilla aika tiedostamattomissa viikkoja, lähinnä ihmettelevään tyyliin “mitenköhän nuo ohikulkevat lenkkeilijät jaksavat hyppiä täällä rännässä?” – ja sitten päätös syntyi kuin itsestään parissa minuutissa, kun huomasin hyppiväni siellä samassa rännässä. 

Olen kuitenkin niiiiin tyytyväinen, että olen pitkästä aikaa päässyt taas juoksemiseen kiinni. Niin hyvä on olo, kun ihanan kosteassa ja raikkaassa ilmassa tunnen taas keuhkojen tekevän työtä ja sydämen tasaisen pumppauksen. Ja suuri kiitos suvun uudelle watchapp-ryhmälle, jossa ihanat sporttiset suvun nuorimmat edustajat Lapista ja Brysselistä asti tsemppaavat joka kerta, kun laitan ylpeänä uuden juoksuraporttiviestini <3 

Selkeästi kevät on viimein tulossa ja tätä on nyt ilmassa. Moni tuttu on kertonut päässeensä hyvään treenin alkuun ja saavansa energiaa näistä poikkeuksellisen leudoista helmikuun päivistä. Ja ensimmäisen viikon jälkeen kelit voi lukea lenkkareistani, olen nauttinut jokaisesta lätisevästä askeleesta. Nollakeli kosteassa ilmassa on miusta paras juoksukeli. Tästä on hyvä lähteä kohti uutta reipasta viikkoa!