Nollaamisia syyskiireisiin

TIEDÄTTEHÄN ihanan tunteen, kun on monta yötä nukkunut liian vähän tai huonosti. Sitten herää viimein aamulla ihanan hyvin nukutun yön jälkeen ja tietää jo ennen silmien avaamista, että univelat on nukuttu pois ja olo pirteä. Sellainen olo oli minulla tänään aamuvarhaisella. 

Työviikko oli aika hektinen. Eilen kävin aamuyöllä juomassa ja vilkaisin samalla puhelinta. Poika asuu nyt toisella puolella maapalloa, mikä tietää ahkeraa WhatsAppin käyttöä. On ihanaa herätä aamulla ja lukea edellisen päivän kuulumisia pojalta. Ja minkäs äiinä sille mahtaa, että jos herään tosi aikaisin kesken unien, on vain pakko kurkata puhelinta ja jos siellä on viesti, niin olisiko mitenkään mahdollista, etten lukisi sitä? No, ei tietenkään.  

Ja nyt viesti oli ”soita, kun heräät.” Voisiko olla mitään parempaa kuin kännykät ja ilmainen nettiviestimtä ja -soittelu, kun oma lapsi asuu kaukana!!?? Eli tottakai heräsin ja soitin ja aloin hoitaa kiireistä asiaa vähän ennen klo 3.40. Sitten työpäivä ja sen jälkeen aika raikas merimatka sareen, eikä illalla takkatulen edessä tarvinut edes yrittää pitää silmiä auki.

Autuaan pitkän yöunen jälkeen olin kuin uusi ihminen herätessäni tänään aurinkoiseen aamuun. Koska ulkona on ollut todella kylmä, on tänään nautittu verkkaisista ruokailuista, polteltu takkaa ja kynttilöitä, luettu kirjoja ja saunottu keskellä päivää. Mereen en kuitenkaan mitenkään voinut kuvitellakaan uskaltavani pulahtaa. 

Taitaa jäädä haaveeksi aloittaa talviuinti täksi talveksi, niin kuin olin suunnitellut. Yhden talven sitä jo harrastimme miehen kanssa ja tykkäsimme kovasti uinnin aikaisesta ja varsinkin jälkeisestä hyvästä olosta. Tänä vuonna ei vain meinaa millään löytyä rohkeutta, vaikka sulana pidettävä talviuintipaikka löytyisi nyt ihan lähetä kotiakin.

Ensimmäisellä aamiaisella, niitä syötiin tänään kaksi ; ) luonnonjogurtissa oli anopilta saatuja oman puun omenoita (nam!), kurpitsansiemeniä ja viinirypäleitä. Kupissa pitkään haudutettua vihreää teetä ja minttua. 

Itse asiassa, ihan päinvastoin uimaan reipastumiselle, olen edelleen aamutakissa ja villasukissa, vaikka iltapäivä on jo pitkällä. Koskakohan tällaista on tapahtunut viimeksi? En edes muista, mutta ihanaa on!! Täydellinen nollaus arkirutiineista ja -kiireistä tekee hyvää. Nyt kuitenkin on tarkoitus ryhdistäytyä sen verran, että pukeudun lämpimästi ja lähden raikkaaseen ulkoilmaan pariksi tunniksi. Kivaa viikonloppua ja myös syysloman alkua monelle! Se onkin täydellinen tilaisuus viettää näitä ihania nollauspäiviä ja ladata akkuja vuoden lopulle.