Meditaatiokävelyjä metsän tunnelmissa
SYYSMETSÄSSÄ on rauhoittavaa kävellä. Tuntuu kuin aika pysähtyisi. Kuin kaikki olisi ollut juuri niillä paikoillaan ikuisuuden. Tunnelma on meditatiivinen, kun mieli rauhoittuu. Jykevät kalliot, sammaloituneet kivet ja uljaat puut viestivät tasaisuudesta. Jotenkin siitä, että kaikki on hyvin. Ja turha hötkyily turhaa. Metsän raikas tuoksukin rauhoittaa ja tuntuu hyvältä.
Joskus kävelen metsässä meditaatiokävelyä. Oikeastaanhan se ei ole mitään sen kummallisempaa kuin kävellessä rauhoittaa mielensä tilaan, jolloin se on mahdollisimman tyhjä. Hengittää rauhassa kävelyn tahdissa ja päästää irti kaikista mieleen tulevista ajatuksista saman tien. Pääsee kuin osaksi ympäröivää luontoa. Sen jälkeen keskittyminen on ihanan helppoa. Nautin Helsingissäkin metsissä liikkumisesta, mutta ihan uusiin tunnelmiin päästiin taas saarimetsän siimeksissä.
Saaressa monet rakennuksetkin viestivät samaa ikivanhaa henkeä. Kävelypolku kiertää sisämaan tai rantojen kautta Vanhaan kylään, jonka jäljellä olevien rakennusten käsinveistetyt hirsiseinät ovat sulautuneet täydellisesti ympäröivään maisemaansa. Varsinkin nyt, syksyn seesteisissä väreissä. Vanhassa kylässä nautin siitä, kun seisoskelen kalliolla ja mietin entisaikojen elämää. Mitä siinä samassa kohdassa on joskus tehty, miten ihmiset ovat eläneet ja selviytyneet.
Saaressa on alkanut pysyvä viljanviljely jo 1 200-luvulla ja ensimmäisen kerran saari mainitaan kirjallisissa lähteissaä 1 387. Luonnon aikakausien kerrostuma näkyy rannoissa ja metsissä, ihmisten kädenjälki silloissa, rakennuksissa ja maastossa. Kaupunkielämän hektisen ”kaikki valmiiksi nyt heti” – ajatelun vastapainoksi on jotenkin armahtavaa käyskennellä hiljaisessa maisemassa, jossa valo siivilöityy puiden takaa, lintu visertää ja vain oksa rasahtaa. Ei ole kiire minnekään.