Terveellisiä arkiruokia kiirepäiviin
HYVÄÄ MARRASKUUN ensimmäisen arkiviikon alkua – voisiko muuten enää arkisemmalta kuulostaa? Mutta oikeastaan, arki on parasta ja sen pienistä asioista nauttiminen. Meillä on poika käymässä maailmalta ja viime päiviin on mahtunut erilaisia ruokia. Joku taas menee ja toinen tulee lähes jatkuvasti. Yhdessä on syöty juhlavampia ruokia ja sitten moneen rakoon olen valmistellut näitä pika-annoksia. Ensin ruoat olivat helposti syötäviä pikkupaloja ja mömmöjä pojan suuhaaverin takia, onneksi pelimiehen syömäkalusto alkaa taas olla parempaan päin.
Tämän postauksen vihannes- ja kanaruoka oli taas meille aika vakiannos, joka kuitenkin on aina erilainen. Kun syöjiä oli taas useampia, paistoin yhden pannullisen kokonaan kasviksia reilussa oliiviöljyssä. Kasvikset kuumennan aina niin, että ne lämpenevät ja hieman pehmenevät, eivät kuitenkaan liikaa. Palaset ovat aika isoja ja lopputulos rapsakka. Tämän kasvisten kypsytysasteen opin jo Thaimaassa 15 vuotta sitten ja se on toiminut hyvin siitä asti. Edes sipulilohjoka en kypsytä kovin pehmeiksi. Kasvispannulla:
värikkäitä paprikoita
punasipulia
purjoa
kesäkurpitsaa
suolaa, pippuria
päälle lopuksi tuoreita yrttejä
reilusti oliiviöljyä
Toisella pannulla kyspytän proteiinin lähteen, joka nyt oli palasteltuja kananfileitä, mautstettuna suolalla, pippurilla ja paprikajauheella ja tilkalla kermaa – vain sellaisella määrällä, joka juuri ja juuri pehmentää kanat. Kermaa ei siis ole varsinaiseksi kastikkeeksi asti.
Pinnalle tuoreita yrttejä. En oikein keksi mitään pikaruokaa, joka olisi oikeasti helpompi tehdä kuin kasvisten ja kanan/kalan/lihan kypsyttäminen. Kansainvälisesti puhutaan ”wholefoodista”, terveellisistä aineista tehdystä ruoasta, jossa näkee mitä syö ja jossa jokaisen aine on ravinnerikas. Kun käyttää sesongin vihanneksia, saa myös hyviä ja edullisempia tuotteita. Proteiinina voi myös käyttää kasvisten seassa lämmitettyjä papuja, pähkinöitä, mozzarellaa tai fetaa.
Meillä nautitaan vielä pari tänään koko perheen läsnäolosta. Tarkoitus on tehdä kunnon kalapöytä mäteineen ja muine perheen perinteisine kalaherkkuineen iltapäivällä, ja sitten taas jatkaa iltaa sukulaisten kanssa. Huomenna tytär starttaa turnaukseen loppuviikoksi kohti Tamperetta, mies ylihuomenna omaan reissuunsa ja kun olen saatellut pojan kentälle, lähden itse Tampereen kannustusjoukoiksi. Urheilevan perheen arki on kilpailukautena aikataulutettua – ja antoisaa!! Ja näille pikaisille arkiruokien versioille on tosiaankin tarvetta. Ihanaa arkea!