Ruokapelastus kiirepäivään

EILINEN oli yksi niistä päivistä, joka vain meinasi karata käsistä kokonaan. On suunnitelmia, mutta eteen tulevat asiat vain jyräävät ne kerta toisensa jälkeen. Oli illaksi ruokasuunnitelmiakin, muttei mitään mahdollisuutta käydä kaupassa. Sellaisina päivinä avaan pakastimen oven ja vetelen laatikoita löytääkseni sieltä juuri niitä päiviä varten joskus aikaisemmin säilömiäni hätävaraoja.

Kiirepäivinäkään en varaudu valmisruokiin. Huonolaatuinen ruoka vain huonontaisi jo kiireen stressaamaa kroppaa ja lisäisi väsymystä. Pakastetut ahvenfileet eivät ole ollenkaan hassumpi pikaruoka. Isona bonuksena löysin kylmiöstä tuoreen tillin ja jääkaapista kermaviilin. Pakastevihanneksia pidän aina varoilla. Joskus en tarvitse niitä viikkoihin, mutta hosupäivinä olen taas iloinen niiden olemassaolosta. Niistä saa aina nopean lämpimän lisukkeen tai vaikka muutamassa minuutissa vihannessosekeiton.

Meillä kaikilla kai on omat tapamme. Yksi minun tapani on syödä kynttilän valossa. Kynttiää en jätä sytyttämättä ruokailussa juuri koskaan. Tai jos niin käy, niin sitä osaavat jo muutkin ihmetellä ; )