Asioiolla on tapana järjestyä, jouluhässäkässäkin

Kuusikin pitäisi varmaan pian hankkia, ettei tule yhtä kiire kuin muutama vuosi sitten. Silloin mies ja tytär tekivät vanhanajan romantisen kuusenhakureissun takapihallemme (muutama metri kuistista, kaupungissa kun asutaan). Pihakulman muhkea kuusi olikin olohuoneen nurkkaan pystyyn nostettuna aika surullinen näky; täysin vino, ja toispuoleinen, ja suurimmaksi osaksi kuivunut käppyrä. 

Myöhään aatonaattoiltana siten päräytin tyttären kanssa Plantageniin toteamaan, että piha on tyhjää täynnä ja samon pari kuusikauppiasta puistoissa keräili viimeisiä havujaan. Epätoivo ei silti iskenyt ja kun ihan hyvällä fiiliksellä ajoimme kotia kohti, huomasimme nuolen vielä yhteen kuusimyymälään. Sieltäkin oli myyjä jo lähtenyt, mutta pihalla oli lappu “saa ottaa” ja hangessa kumolla muutama täydellinen jouukuusi ; ) Olisiko tämän tarinan opetus se, ettei jouluhässäkässäkään pidä hermostua pikkuasioista, niillä on aina tapana järjestyä.