Parhaita hetkiä loppuelämän muistoiksi
Blogi on päivittynyt tavallista harvemmin ajankohtaisilla kuulumisilla viimeisen parin viikon ajan. Syynä siihen on ollut yksinkertaisesti se, että on ollut liian paljon hetkiä elettäväksi ja koettavaksi ilman läppäriä – heti siitä asti, kun saavuimme tänne Floridan länsirannikolle. Meillä kävi ihana tuuri, kun pääsimme vaihtamaan ystävien kanssa kotia. Meidän kotimme Suomessa on siis saanut elämää ja iloa samalla kun me olemme päässeet ihastelemaan ja nautiskelemaan floridalaisesta joulusta kauniissa kodissa ja idyllisessä Punta Gordan kaupungissa.
Joulutunnelmaa ja -valaistusta ja kauniita koristeita on täällä palmujen keskelläkin riittänyt. Illat pimenevät kuuden maissa kauniiden auringonlaskujen jälkeen ja sen jälkeen talot ja keskusta täyttyvät jouluvaloista. Samoin kaikkialla on riittänyt ystävällisyyttä, joulumieltä ja hymyjä ihmisten kasvoilla.
Tämän postauksen kuvapupalutus on kokonaan jouluaaton parhaista hetkistä. Tästä joulusta olen erityisen kiitollinen. Saimme viettää sen kauniissa puitteissa lämpimän auringon alla koko perheen (johon laskemme myös pojan tyttöstävän) kesken. Joulu täyttyikin kotoisista, renoista, hauskoista, herkullisista ja ihanista hetkistä.
Aurinko ei houkutellut keittelemään joulupuuroa. Sen sijaan aamiaspöytämme oli aattona trooppisen värikäs, hedelmäinen ja marjaisa.
Sovimme jo etukäteen, että tämä matka on joululahjamme, se on ihan kaikkea ja enemmänkin kuin mitä voisimme jouluna toivoa. Silti tontut olivat tuoneet Suomesta yllätyksiä ja edeltävien päivien huimat alennusmyynnit olivat houkutelleet viime hetken paikallisiin hankintoihin. Ja lahjoja meillä avattiin täkäläiseen tapaan jo aamusta asti pikkuhiljaa pitkin päivää. Tosin niin meillä on tehty jo vuosia Suomessakin.
Näitä viime hetken Whatsappissa lähetettyjä joulukorttikuvia napattiin vielä aattoiltapäivänä. Äkkiä vain Snapchatin animaatioilla tonttulakit päähän ja saatiinhan kuitenkin tervehdykset lähtemään Suomeen ennen kuin joulu oli sielläkin ihan ohi.
Annan molemmille lapsille joka jouluaatto joulukoristeet. Sitten kun he muuttavat omiin koteihinsa, on molemmilla laatikollinen muistoja eri vuosien jouluilta. Tämän vuoden koristeet hankin edellisiltana Miamista, Panthers – Minnesota NHL-pelistä.
Meillä kaikki odottavat jouluruoista aina eniten kalapöytää. Nyt sekin tehtiin trooppiseen tyyliin, kun mäti korvattii grillaamalla jättikatkarapuja. Niistä tuli niin hyviä, että reseptiä on tulossa vielä tänne blogiinkin. Mies graavasi lisäksi lohet perinteiseen tyyliin ja uusia perunoitakin onnistuimme löytämään kaupasta.
Tähtitortut korvattiin jäisellä jogurtilla, sorbeteilla, tuoreilla marjoilla ja sulatetulla tummalla suklaalla. Annokset koristelin kuitenkin minikokoisilla piparkakku-ukkeleilla.
Tänä jouluna päätin (muut olivat samaa mieltä) hankkia vain yhden konvehtirasian. Täällä niitä ei kaipaa samalla tavalla kuin Suomen talvessa ja kaikki halusimme herkutella enemmän tuoreilla ja raikkailla mauilla.
Onneksi kuitenkin oli edes se yksi rasia. Olemme jo tutustuneet ystävällisiin ja hauskoihin naapureihin ja saimme joulunakin hetkeksi vierailulle naapurissa käymässä olleet ihanat lapsenlaset, jotka innostuivat konvehteista meidänkin edestämme.
Teimme täälläkin niin kuin Suomessa: jaoimme joluruokailun kahteen osaan, lounaaksi kalat ja salaatit ja illalliseksi myöhään kinkku ja laatikot. Ja oikeastaan ihan perinteinen jouluillallinenkin löytyi täältä hyvin. Täytyy myöntää, että etukäteisen yhden tutkiskelu- ja suunnittelukäynnin se vaati, koska ruokakaupat ovat yksinkertaisesti niin valtavia ja niissä erilaisten valmiiden tuotteiden ja merkkien tarjonta on aika loputonta. Meillä syötiin illalla jouluisasti tosi maukasta lämminsavustettua kinkkua, sinappikastiketta, potaateista joulumausteilla haudutettua muussia ja kypsennettyjä miniporkkanoita, sokeriherneitä ja maustekurkkuja. Ihan tuttuja makuja siis.
Illallisen jälkeen tehtiin vielä pieni sulattelukävely tässä kotikadulla ja ihailtiin talojen jouluvaloja ja -koristeita. Myöhään käperryttiin sohville katselemaan lahjoja ja lueskelemaan hauskoja joulukortteja, joita täällä on myös kaupoissa ihan joka lähtöön toinen toistaan ihanampia. Silmät sikkurassa katsottiin joulukomedia ja sen jälkeen kaikki olimmekin valmiita menemään vatsojemme viereen nukkumaan.
Tätä joulua ja sen hetkiä varmasti muistelen kiitollisuuden kyynel silmäkulmassaa vielä vanhana mummonakin. Niin ihanaa oli saada pitkän odotuksen ja ikävän jälkeen koko perhe keräiltyä jouluksi yhteen ja vielä ihanissa puitteissa valossa ja lämmössä. Tietysti ikävä oli muita läheisiä Suomesta, mutta onneksi viesteillä ja facetimellä saatiin kuulla, miten hyvin sielläkin on mennyt.
Vuosi on loppumaisillaan ja tämä on taas hyvä hetki kiittä kaikkia blogin lukijoita tästä vuodesta ja toivottaa hyvää uutta vuotta, toivottavasti se on pullollaan hyviä ja elämänmakuisia hetkiä koettavaksi ja kerättäväksi loppuelämän muistoiksi ♥.