Kanapestosalaattia ja ystävyyttä
MINULLA ON YSTÄVÄ, jonka kotiin on aina ihana mennä. Siellä kaikki on kaunista; tunnelmallisia valoja ja kynttilöitä, tuoksuvia yrttejä ja kukkia, kauniita värejä ja materiaaleja.
Viimeksi vierailulla olimme kaikki tulleet vähän aikaisemmin Thaimaasta ja vieläkin oli ikävä lämpöä, lomaa ja rentoa elämäntapaa. Kokokoonnuimme neljistään ystäväni ja tyttäriemme kesken viettämään iltaa ja antamaan toisillemme vertaistukea matkakaipuuseen ; )
No, en tiedä tulimmeko toistemme trooppisten kuvien katsomisesta paremmalle tuulelle vai kasvoiko lomaikävä entisestään, mutta ihanaa oli viettää iltaa yhdessä. Niin kuin täällä blogissakin kirjoitan välillä, ystävien merkitys elämässä kasvaa koko ajan. Heidän kanssaan vietetään vähemmän aikaa kuin joskus ennen, kun elämässä on perheet, työt, kodit arjen pyörittämiseen. Kuitenkin yhteinen aika ystävien kesken on tosi tärkeää ja siitä saa hyvää mieltä pitkäksi aikaa.
Olemme ystäväni kanssa tavanneet jo yhdeksänvuotiaina pikkutyttöinä. Hurjaa ajatella, että yhteistä taivalta on takana paljon pidemmältä ajalta kuin omien perheenjäsenteni kesken. Se on minusta sellaista arvokasta henkistä pääomaa, mitä mikään ei voi korvata. Erityisen hauskaa tässä seurassa on vielä, että ystävyys jatkuu ja toisessa polvessa omien tyttäriemme kesken.
Ystävä oli tehnyt kauniin kattaukseen ja tarjosi meille raikasta pestokanasalaattia fetalla ja oliiveilla, tuoreilla yrteillä ym lisukkeilla. Itsekin olen oikeastaan jo aikoja sitten luopunut vierastarjoiluissa useimmiten sellaisista herkuista, joita en muutenkaan syö. Hyvänolon ruoka on minusta myös toisten huomioimista parhaimmillaan.
Jälkkäri oli sopivan kirpeä gluteeniton puolukkapiiras. Näistä ystävän kuistin asetelmista tuli muuten mieleeni, että en ole koko talvena tehnyt meille kotiin ulkoistutuksia, niin kuin esim. viime vuonna ja nyt taitaa olla jo liian myöhäistä, kun menään jo kovaa vauhtia valoa ja kevättä kohti!
