Se hetki, kun löydät itsesi ja elämäsi kaverin Facebook-pilasta
Luin tuttavani Facebook-päivitystä:
“Tänään tulee täyteen puoli vuotta ilman yhtään olutta tai muutakaan alkoholia! Kuusi kuukautta ilman vehnäleipää, sipsejä, limua tai pekonia ja täysin ilman sokeria!”
Mahtavaa, ajattelin. Samaistun alkoholi-kohtaan ja mietin mielessäni, että onpa hurjan hienoa, jos joku pärjää ilman sokeriakin noin pitkään. Kaikki pointsit hänelle! Päivitys jatkui:
“Joulustakin selvittiin pelkillä kalaruuilla! Muutos kropassa on todella kova! En ole laihtunut mutta kaljamaha on muuttunut piukaksi sixpackiksi, ajatukset on todella kirkkaat sekä mieli terävämpi kuin koskaan ennen.”
Kuvittelin tuttavalleni sixpackkia ja nyökyttelin kohdassa, jossa hän kertoi ajatustensa kirkkaudesta ja mielen terävyydestä. Just noin mäkin koen! Mahtavaa että joku muukin on huomannut positiivisia vaikutuksia, kun jättää alkoholin pois. Onpa upea saavutus!
“Nukun vähintään 8h joka yö ilman heräilyä. Stressinsietokyky on huipussaan enkä koe tuntevani enää sitä millään tasolla.
Haluan jatkaa ja muuttua vielä paremmaksi!! Ei enää yhtään olutta vaan pelkkää raikasta vettä. Haluan syödä terveellisesti, ja kaikkein tärkeimpänä: liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä!”
Nyökyttelin lisää. Oma unenikin on nyt parempaa kuin koskaan, ja mieli on toden totta kirkkaampi ja mielialat korkealla. Toisaalta, aika hurjaa, ettei nyt yhtään stressiä, mutta mikäs siinä. Ohhoh, kaksi tuntia liikuntaa päivässä. No, hyvä hänelle! Tällä naisellahan on tavoitteita. Wau!
Kunnes:
“Ei hajuakaa kenen päivitys tämä oli, mutta siinä sanottiin, että kopioi ja jaa..”
Plääh. Olin uskonut melkein joka sanan. Kyseessä olikin joukkopäivitys, eikä sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa, että kaverini olisi muuttanut elintapojaan. Päivityksessä päinvastoin vitsailtiin elämäntapamuutoksille ja terveyshulluudelle. Minuakin päivitys nauratti. Painoin “Haha” -nappia ja hymyilin.
Mutta sitten tajusin, että minähän olisin melkein voinut kirjoittaa kyseisen päivityksen. IHAN OIKEASTI! Noloa, kamalaa, hihhulointia. Ensimmäinen ajatus oli, että taidan olla kyllä äärimmäisen tylsä ihminen ja minulla taitaa olla äärimmäisen tylsä elämä. Elämäni löytyy (no okei, vähän liioiteltuna) tästä Facebook -pilasta. En käytä alkoholia, pyrin syömään terveellisesti ja vietän säännöllistä elämää. Pitäisikö tästä ihan nolostua? En kai vaan tuputa tylsääkin tylsempää elämääni muillekin?
Toisaalta mietin myös sitä, että suomalaisessa kulttuurissamme lähdetään edelleen usein liikkeelle siitä, että alkoholinkäyttö kuuluu elämään. Se kuuluu juhlaan, mutta myös arkeen. Jos et juo, olet vähän outo ja saat selitellä sitä muille. Terveesti elävät ovat tylsempiä, eivät osaa ottaa rennosti ja revitellä. He ovat tosikkoja ja siksi heille voi naureskella. Julkisella päivityksellä voi kertoa muille, että minä en ainakaan ole lähtenyt tähän terveyshömpötykseen mukaan. Minä osaa edelleen nauttia elämästä.
Minäkin luulen osaavani nauttia elämästäni. Ennen hain nautintoa myös alkoholista ja juhlimisesta. Nykyään haen vieläkin joskus pikavoittoja sokeriherkuista tai vetäisemällä karkkipussin vartissa. Olen kuitenkin elämän myötä tullut tulokseen, että on asioita, jotka eivät tee minun elämästäni hohdokkaampaa tai parempaa, tai saa minua voimaan hyvin. Valvominen ja alkoholi ovat tällaisia asioita.
Tuttavani päivitys oli oikeasti hauska. Toisaalta, ennen kuin olin tajunnut sen jujun, olin aidosti iloinen tuttavani puolesta. Wau! – ajattelin. Hienoa, että ihminen kykenee noin isoon elämänmuutokseen.
En aio huolestua itsestäni. Noin äärimmäisyyksiin, mitä päivityksen terveyspaatoksessa jo lähestyttiin, en missään nimessä halua mennä. Ehdottomuudet vain ahdistavat. Silti toivon, että jatkossa ihmiset uskaltavat edelleen julkaista myös ihan aitoja hehkutuksia siitä, miten heidän elämänmuutoksensa on onnistunut. Siitä saa ja pitääkin voida olla ylpeä!
<3 Anna
Lue myös edelliset postaukseni: Täydellisyys, ketä se kiinnostaa? ja Treeniviikkoni
[…] Lue myös edellinen postaukseni: Se hetki, kun löydät itsesi ja elämäsi kaverin Facebook -pilasta. […]
Kiva lukea alkoholittomasta elämäntavastasi, Anna! Aloitin itse tipattoman 1.1.2017, sillä olin kyllästynyt pienenkin alkoholimäärän aiheuttamaan tylsään oloon. Olen myös migreeniherkkä, joten en halunnut enää aiheuttaa ylimääräisiä päänsärkyjä itselleni. Olen tämän kohta 5 kk:n ajan matkustellut, juhlinut synttäreitäni, käynyt konserteissa – alkoholittomana. Aluksi tuntui, että päätöstäni vähän ihmeteltiin, mutta en enää välitä tästä kummastelusta: kyse on minun elämästäni ja valinnoistani. Nukun paremmin, en ole enää niin äksy ja tiedän tämän tekevän hyvää koko keholleni. Kotona on pari laadukasta samppanjapulloa säästössä, ehkä juon niistä itse joskus tulevaisuudessa lasilliset hyvässä seurassa. Milloin, sitä en vielä tiedä. Toivoisin, että alkoholittomasta elämäntavasta kirjoitettaisiin avoimemmin Suomessa ilman, että siihen liitettäisiin heti päihdeongelmaan tai henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyvää leimaa. Jenkit ja britit osaavat paremmin markkinoida booze-free lifestyle-juttua. Niistä haenkin itselleni tsemppausta suomalaisen alkoholikulttuurin keskelle. Viina kun kuuluu niin kiinteästi kaikkeen juhlimiseen Suomessa, oli se sitten skumppaa tai viiniä tai millä nimellä se sitten naamioidaankaan.