Puhutaan, ei vaieta. Tuetaan, ei tuomita. – Mielenterveys ja työ.

Kun jäin sairauslomalle töistä, ja lääkärin lausunnossa syyn kohdalla luki: uupumus, koin häpeää ja epäonnistumisen tunteita. Eihän minun, aina iloisen, energisen ja reippaan nuoren opettajan, pitäisi uupua! Olin viimeisilläni raskaana. Jokelan kammottava kouluampuminen oli juuri tapahtunut ja siitä kertovat uutiset täyttivät mediat.

Työskentelin silloin yläasteella, jossa jouduin selvittelemään ikävää tapahtumaketjua, joka yhdessä kouluampumisuutisten kanssa laukaisi minussa ahdistusta ja pelkoa. Menin työterveyslääkärille (ihan muiden oireiden takia kylläkin), mutta  lääkäri oli fiksu ja huomasi, kuinka väsynyt olin.

Työterveyslääkäri kirjoitti minulle sairauslomaa, vastusteluistani huolimatta.

Ja miksikö vastustelin? Koska ensimmäinen ajatukseni oli: mitähän muut (esimieheni ja työkaverit) ajattelevat jos jään pois töistä uupumuksen takia, siis lähinnä mielenterveydellisistä syistä, enkä esim selkäkipujen takia. Näin jälkikäteen ajateltuna: Aivan älytöntä!

Ei puhuta, kun pelätään

Miksi töistä on helpompi olla pois flunssan tai vatsataudin takia, kuin uupumuksen vuoksi? Tai töihin helpompi palata selkäleikkauksen jälkeen, kuin masennuksen tai burn outin kokeneena?

Mielenterveyden syyt ovat toiseksi yleisin syy pitkiin sairauslomiin. Moni jättää silti kertomatta omista mielenterveysongelmistaan esimiehelleen tai alaisilleen, koska pelkää että tieto voi johtaa aseman, arvostuksen tai työpaikan menetykseen.

Onko tämä pelko todella aiheellinen? Vielä 2000 –luvun Suomessa?

Sinunkin työpaikallasi on todennäköisesti masentunut

Joka viides suomalainen sairastuu elämänsä aikana masennukseen, ja niin vain on, että meidän useimpien työpaikoilta ollaan pois masennus-, uupumus, tai burn out –oireiden vuoksi. Mielenterveyden ongelmat ovat todella tavallisia! Miksi niistä puhumista siis edelleen vältellään ja häpeillään? Mielenterveyden sairaudet ovat olleet pitkään tabuja, mutta onneksi (toivottavasti!) suunta on muuttumassa.

Paluu, varsinkin pitkältä sairauslomalta takaisin työhön, voi olla todella haasteellista. Miten pärjään, jaksan ja osaan? Miten muut suhtautuvat minuun? Sekä esimiehen, että työkavereiden tulisi tukea mielenterveysongelmia kohdanneen työkaverin paluuta takaisin töihin.

Silti psyykkistä työkykyä tukevia käytännön toimia (kuten tauotusta, lyhennettyä työaikaa) on tehty vain puolella työpaikoista. Tämä johtunee varmasti osaksi siitä, ettei mielenterveyden ongelmista edelleenkään haluta puhuta, jolloin tarpeet eivät edes kulkeudu työnantajan korviin.

Puheeksi ottaminen ja avoin keskustelu on se, mitä tarvitaan. Masennusta tai uupumista, ja siitä toipumista ei pidä hävetä! Niin kuin ei muitakaan mielenterveyden ongelmia.

Diagnoosi: uupumus

Minulle lepo ja rauhoittuminen sairauslomalla, viimeisilläni raskaana, tuli todella tarpeeseen. Sitä paitsi silloinen esimieheni, sekä työkaverit ottivat asian aivan ihanasti vastaan. Sain tukea ja kannustusta, sekä myötätuntoa. Olin aivan turhaan huolissani siitä, mitä muut ajattelivat.

Lisäksi olen todella kiitollinen, että uupumiseni huomattiin ja tunnistettiin heti, ja sain apua. Parin viikon levon jälkeen oloni oli jo paljon parempi, eivätkä oireet pahentuneet tai ole uusiutuneet. On nimittäin tavallista, että hoitamaton ja pitkittynyt työuupumus johtaa ennen pitkää vakavaankin masennukseen, ja jopa burnoutiin.

Minun oli kaikkein vaikeinta myöntää itselleni, että aina reipas ja iloinen Anna voi väsyä. Kouluampumiset ja samanaikaiset tapahtumat omassa koulussani, sekä raskauteni kuitenkin uuvuttivat minut täysin. Sairauslomani kesti muutaman viikon ja sitten jäinkin jo äitiyslomalle.

Kuka tahansa voi sairastua, myös psyykkisesti

Tämän kokemukseni jälkeen olen ymmärtänyt vielä paremmin, että sairaus, olipa se sitten fyysinen tai psyykkinen, voi osua kenen kohdalle vain. Onneksi toimiessani psykan opettajana lukiossa, olen voinut olla omalta osaltani hälventämässä pelkoa ja tabuja joita mielenterveyden häiriöihin edelleen liitetään.

Nykynuoret ovat sitäpaitsi fiksuja ja avoimia puhumaan, ja uskon, että he tulevaisuuden työntekijöinä ja esimiehinä osaavat suhtautua mielenterveyden ongelmiin, ja myös niiden vaikutuksiin työelämässä, vielä paremmin.

Ehkä nykynuoret ovat myös oppineet huomaamaan mahdolliset uupumisoireet jo varhaisessa vaiheessa, jolloin ne eivät pääse pahenemaan. Lisäksi he ymmärtävät, että työura tai opiskelu voi jatkua, mielenterveysongelmista huolimatta.

<3 Anna

Parhaillaan vietetään mielenterveysviikkoa, jonka aiheena on Työ mielessä

Lähteet: Heini Kapasen artikkeli: En kerro, koska pelkään

Mielenterveysbarometri 2017

Lue myös edellinen postaukseni: Kaamoskooma kuriin! 12 taatusti toimivaa vinkkiä väsymyksen karkottamiseen