Olenko rohkea, vai sittenkin vain itsekäs?

Olin jokin aika sitten työpalaverissa, jossa myös mieheni oli sattumoisin mukana. Minulle esitettiin, se aika tavallinenkin kuulemani kysymys, että “Mitä kaikkea sinun työnkuvaasi oikein kuuluu tällä hetkellä?”.

Suolsin tottuneesti litanian hommista, joita tällä hetkellä teen. Ja siinähän sirpaleita riittää: valmennan, opetan, kirjoitan, kuvaan, editoin,  suunnittelen, bloggaan jne.

Lopetettuani puhumisen mieheni avasi suunsa: “Niin, kyllä minä ihailen Annaa, kun hän tekee juuri niitä, ja vain niitä asioita, joista tykkää”.

Leukani vähän loksahti.

Lähinnä kunnioituksesta miestäni kohtaan, mutta myös siitä ylpeydestä, jolla Jaakko tuon lauseen sanoi. Asiaa vähän aikaa pohdittuani tajusin itsekin: niinhän se on. Teen juuri niitä asioita, joista tykkään, ja juuri sopivassa suhteessa.

Päivätöissä vai ei

Kun olin päätoimisesti opettajana jouduin tinkimään kaikesta muusta. Illoista ei enää tuntunut löytyvän tilaa kirjoittamiselle ja valmentamiselle. Olin aika loppu.

Tällä hetkellä tuntimääräni koulussa ovat niin pienet, että ehdin tehdä paljon muutakin, mutta silti nautin suunnattomasti myös opettamisesta. Tämä on hyvä kombo.

Kun jättäydyin pois opettajan töistä kokonaan pois 1,5 vuodeksi sain usein kuulla olevani rohkea. Usein, kun olen kertonut kulkevani (tai ajelehtivani) vakaasti kohti unelmiani, minua on kehuttu rohkeaksi. Kun teen spontaaneja päätöksiä, kuten vaikkapa pari vuotta sitten, lähteä viikon varoitusajalla peruutuspaikalle Italiaan joogamatkalle, minua ihailtiin rohkeudesta ja kannustettiin lähtemään.

Mutta onko se rohkeutta? Onko rohkeutta tehdä niitä asioita, joista MINÄ tykkään ja, joista MINÄ nautin?

Olen siitä onnellisessa asemassa, että Jaakko on aina antanut minun tehdä omia juttujani ja kannustanut niihin: opiskelemaan äitiyslomilla, ilmoittautumaan pt-koulutukseen töiden ohella, avaamaan blogin, treenaaman paljon ja ottamaan haastavampia töitä vastaan.

Vaikka samalla hän on tiennyt, että se tarkoittaa väistämättä hänen roolinsa kasvamista meidän kodissamme ja perheessämme. Jonkunhan ne lapsetkin pitää hoitaa, kuljettaa harrastuksiinsa ja tehdä niille ruokaa.

Sittenkin itsekäs?

Välillä olen miettinyt, että ehkä olen sittenkin vain itsekäs. Teen sitä, mitä itse haluan ja, mistä saan itse eniten tyydytystä. Mites nuo muut? Lapset ja mies? Onko “rohkeuteni” perimmältään itsekkyyttä ja omahyväisyyttä?

Olen aina osannut ottaa omaa aikaa, silloinkin, kun sitä ei ole ollut paljoa tarjolla. Treenille löytyy kalenterista tilaa, vaikka sitten aamusta, kun muut vielä nukkuvat.

Olen päätellyt, että minulla on voimakas itseni toteuttamisen tarve, kova halu saada aikaan, ja olla tuottelias kaikessa mitä teen. Asetan riman itselleni korkealle, enkä päästä itseäni helpolla.

Nuorempana olin vähän hukassa ja ajattelin, että minun(kin) pitää kulkea niitä tavallisia polkuja, joita meille (naisille) on asetettu. Koulutus, naimisiin, perhe, työ, vaimous.

Iän myötä olen ymmärtänyt, että kouluttautua voi uudelleen, oman uran voi löytää ihan muualta, kuin siitä työstä, jota kuvitteli loppuelämän tekevänsä, ja että sukupuolten väliset roolit ovat juuri sellaisia, millaiseksi ne missäkin perheessä muotoutuvat. Lisäksi: omaa aikaa ei kukaan tule tuputtamaan, vaan on itse huolehdittava, että sitä saa, jos sitä kokee tarvitsevansa.

Kun mieheni eilen teki lastenvaateinventaariota olohuonemme lattialle ja lajitteli kierrätykseen meneviä pieneksi jääneitä vaatteita, tarjouduin laittamaan osan nettikirppikselle myyntiin, ja olin tyytyväinen. Jaakko on rohkeasti mies, ilman sukupuolensa asettamia rajoituksia.

Samalla hän antaa minun olla rohkeasti nainen, joka ei perinteiseen tapaan laita aina muiden tarpeita omiensa edelle. Saan olla nainen, joka laatii oman elämänsä piirustukset ja huolehtii muiden ohella myös itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Tekee sitä, mitä oikeasti tahtoo ja toteuttaa itseään.

Onko se itsekkyyttä vai rohkeutta?

Jos minulta kysytään, niin kumpaakin.

Mitä mieltä Sinä olet?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Viisi kuudesta – mielenterveyshäiriöt ovat yleisempiä, kuin terveenä pysyminen