Mitä tarvitaan tähän muutokseen?

Julkaisin eilen instagramissa kuvaparin, jossa toisessa olen reilu parikymppinen, ehkä noin 25 -vuotias, ja toisessa 39 -vuotias. Kuvan julkaisun jälkeen sain kysymyksiä siitä, mitä oikein olen tehnyt/muuttanut noista ajoista, koska näytän niin erilaiselta.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa hymyilee nuori nainen, joka on pulleampi, kuin oikeanpuoleinen. Voisi ajatella, että en tuolloin harrastanut liikuntaa, mutta se ei pidä paikkaansa. Liikuin ahkerasti.

Kävin spinningtunneilla polkemassa säännöllisesti ja kovaa. Liikunta, jota harrastin oli kestävyystyyppistä, ja vain kestävyystyyppistä, siis spinningiä, juoksua ja ryhmäliikuntatunteja.

Liikuntamuutos

Olen aina liikkunut paljon: juoksua, spinningiä, ryhmäliikuntajumppia jne. Vasta lastensaannin jälkeen, vähän reilu kolmekymppisenä aloin kiinnittää huomiota lihaskuntooni. Yksi syy tähän oli jalkani kipeytyminen juostessani liikaa ja yksipuolisesti. Juoksu oli helppo harrastus pienten lasten äidille, mutta liian yksipuolisena juoksun harrastaminen kostautui.

Rasitusvammojen seurauksena jouduin lopulta olemaan lähes 2,5 vuotta juoksematta. Oli keksittävä muita tapoja liikkua. Samoihin aikoihin aloin tehdä pieniä lihaskuntopiirejä ja jumppia kotona. Aloitin myös lihaskuntotreenit salilla, aina, kun vain sille aikaa jostain löytyi. Ja aika todella oli kortilla. Vähän reilun vuoden ikäerolla syntyneet lapset pitivät siitä huolen.

Voimatreenin ansioista kehoni alkoi tiivistyä ja kehonkoostumukseni muuttui. Mutta toki melko hitaasti. Rasva väheni ja lihasta tuli tilalle. Instakuvien Annat ovat aikalailla samanpainoiset, eroa on vain muutamia kiloja, mutta kehokoostumuksen eron kyllä huomaa ihan kuvia katsomalla.

Lihasmassan lisääntyminen nosti myös reippaasti peruskulutustani, eli sitä energiankulutusta, jonka kroppa kuluttaa energiaa ihan levossa ollessaankin. Tämä alkoi pikkuhiljaa näkyä: olin kiinteytynyt selvästi!

Ruokailumuutos

Vasemmanpuoleisen kuvan aikaan en vielä ollut löytänyt niitä ruokarutiineja, joita olen nyt seurannut jo lähes kymmenen vuoden ajan. Nuorempana söin omasta mielestäni terveellisesti, mutta näin jälkikäteen ajateltuna esimerkiksi proteiinin ja rasvan määrät olivat ruokavaliossani liian alhaiset.

Aamiaisen kuitumurot ja maito vaihtuivat kaurapuuroon ja kananmuniin, tai rahkaan ja marjoihin sekä pähkinöihin. Pidin huolta, että söin säännöllisesti ja tarpeeksi. Näin viikonloppuisin ei enää tullut ruuan kanssa ylilyöntejä.

Koululounas on aina kuulunut ruokavaliooni, mutta lisäsin mukaan välipaloja, kuten hedelmiä, pähkinöitä ja turkkilaista jugurttia. Nykyiset, minulle sopivat ruokarutiinit tulevat jo selkärangasta, eikä valintoja tarvitse kauheasti miettiä. Ja juuri nämä ruokarutiinit, eli päivittäin käyttämämme ruoka-aineet ovat niitä, joilla on lopulta merkitystä kokonaisuuden ja pysyvän painonhallinnan kannalta. Sillä syökö joskus karkkipussin tai pullaa ei taas ole suurta merkitystä. Näin minä ajattelen.

Syön joka päivä kauraa jossakin muodossa, pähkinöitä tai avokadoja, marjoja sekä tietysti kasviksia. Kananmunat kuuluvat lähes päivittäin käyttämiini ruoka-aineisiin. Niitä en nuorempana syönyt juuri koskaan, kuten en myöskään pähkinöitä tai avokadoja.

Lihon helposti ja herkutteluputket näkyvät nopeasti vyötärölläni. Siksi en voi syödä karkkia joka päivä. On mahtavaa, kun omat tavat syödä ja lisäksi pysyä samassa painossa ovat löytyneet. Hyvän rasvan lisääminen ruokavalioon on selkeästi kannattanut.

Kehon muutos

Kehoni on siis ruokavalio- ja treenimuutosten ansiosta muuttunut kiinteämmäksi ja voimakkaammaksi. Muutos ei tapahtunut hetkessä, mutta minun kohdallani avainasemassa oli lihaskuntoharjoittelun aloittaminen. Sen myötä kiinnostuin myös ruokavaliosta, joka tukee kehon kiinteytymistä ja tiivistymistä. Ruokavaliossa muuttui lähinnä sen laatu, ei niinkään syömäni ruokamäärät.

Kehoni on nyt nelikymppisenä vahva, toimintakykyinen, nopea ja jäntevä. Ilman lihaskuntoharjoittelua saattaisin edelleen olla normaalipainoinen, mutta varmasti rasvaisempi.

Luin muuten juuri lehtiotsikon, jossa todettiin, että nainen tietää siitä olevansa nelikymppinen, kun “pakarat kuolevat”. Otsikko nauratti, mutta siinä piilee totuuden siemen: lihasmassa vähenee väistämättä iän myötä, ellei asialle tee jotain. Kuolleet pakarat voi herättää eloon, vaikka vasta nelikymppisenä.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Syysloma lasten ehdoilla