Minusta tulee kirjailija!

Lapsena minulla oli kaksi kirjoittamiseen liittyvää suurta haavetta. Halusin olla lehden päätoimittaja tai kirjailija. Ystäväni Elinan kanssa toimitimme ala-asteikäisinä Koivun lehdet –nimistä julkaisua. Lehteä tehtiin pieteetillä: haastatteluja ja muita ajankohtaisia juttuja tyttöjen maailmasta. Ihanaa!

Salaa kirjoitin myös runoja pöytälaatikkoon ja laadin useita kirjan alkuja.  Haaveilin olevani joskus ihan oikea kirjailija. Lukiossa uskaltauduin näyttämään runojani äidinkielenopettajalleni, joka antoi diplomaattisesti kannustavaa palautetta. Kiitos siitä. Kirjoittamiseen liittyvät haaveet kuitenkin hautautuivat muiden asioiden alle. Mutta en päästänyt niitä hukkumaan liian syvälle. Siellä ne uinuivat, vuosikymmenen ja toisenkin. Kunnes.

Tänään allekirjoitin elämäni ensimmäisen, ihan oikean kustannussopimuksen. Kun viralliset paperit tupsahtivat perjantaina postilaatikkoon, oli fiilis on aivan mielettömän upea. Minusta tulee ihan oikea kirjailija! Useiden tapahtumien, määrätietoisen työn ja sattumuksienkin myötävaikutuksella, solmin tänään kustannussopimuksen kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa. Tästä alkaa prosessi, jonka huipennuksena on tulevaisuudessa timanttinen, minun näköiseni kirja.

Lähden matkaan nöyränä, mutta innostuksesta soikeana. Tästä tulee aivan upea juttu! Eikä vain minulle, vaan kaikille, joiden elämään kirjani voi tuoda lisää iloa.

Iso kiitos vielä Tammen Jenny Belitz-Henrikssonille,  joka keksi ottaa minuun yhteyttä.  Hän uskoi kykyihini. Jennyn blogin kautta olen itse saanut monesti toivoa ja uskoa omina epävarmuuden hetkinäni. Sellaisina hetkinä, jolloin omat unelmat tuntuvat liian kaukaisilta ja epärealistisilta. Jennyn asenne elämään todella tarttuu. Mikä tahansa voi olla mahdollista!

Tällä hetkellä olen niin onnellinen, että jo lapsuudesta asti mukanani kulkenut haave tulee toteutumaan. Saan tehdä kirjan aiheesta, joka on itselleni ihan älyttömän tärkeä.  Unelmat ja haaveet voivat saada siivet, joskus vasta vuosikymmenienkin päästä. Lapsen kyky kuvitella ja luoda epärealistisia maailmoja katoaa aikuisuuden suunnitelmallisuuteen ja järkevään ajatteluun. Mutta vaikka meitä kuinka käsketään pysymään maan pinnalla ja olemaan toivomatta liikoja, elää meissä kuitenkin se pieni lapsi, jolle on mahdollista lentää vaikka vessalla kuuhun. Siltä minusta tuntuu nyt.

Isäni ohjeen mukaan nyt kuuluu nousta tuolille seisomaan ja tuulettaa kunnolla! Hän kun on sitä mieltä, että omia saavutuksia pitää juhlia ihan erityisellä tavalla. Viimeksi taisin tehdä tämän saman eleen, kun valmistuin maisteriksi vuonna 2003. Pitää ehdottomasti ottaa ohjelmistoon useamminkin!

Jiiihaaaa!!! Jee!

<3 Anna

Tässä vaiheessa en voi kertoa kirjasta vielä tarkemmin. Mutta myöhemmin, kyllä!

Lue myös edellinen postaukseni: Kuka on sinun hyvinvointisi esteenä?