Mammat bailaa – Miksi baariin oli päästävä, kun kotona oli 3kk:n ikäinen vauva?

Äitejä on taas arvosteltu oikein urakalla. Esimerkiksi Karoliina “Kolmistaan” Pentikäinen sai kauhean kasan moskaa niskaansa, kun hän kertoi viettäneensä miehensä kanssa hotelliyön, 2kk:n ikäisten kaksostyttöjen jäätyä hoitoon. Arvostelijat olivat pääasiassa toisia äitejä.

Miksi meillä on niin kova tarve arvostella toisten valintoja? Eikö syyllisyys, jota varmasti useimmat äidit kokevat monissa vanhemmuuden kiemuroissa riitä?

Irtiotto vauva-arjesta

Minulla oli kova tarve päästä irtautumaan vauva-arjesta ensimmäisen lapsen saatuani. Olin nuori ja kyllä, ajattelin vain itseäni.  Meillä oli ihana neuvolaporukka äitejä, joilla kaikilla oli samanikäiset vauvat. Kun vauvat olivat noin 3kk:n ikäisiä järjestimme yhteisen illanvieton. Vauvat jäivät hoitoon.

Itse täysimetin vielä tuossa vaiheessa ja muistan ikuisesti, kun ystäväni kanssa hihitimme erään turkulaisen ravintolan vessassa, kun lypsimme täysinäisiä rintojamme, jotta olisimme voineet olla vielä muutaman tunnin yhdessä. Ja palata sitten takaisin kotiin vauva-arkeen, heräämisiin, syöttämään, hoivaamaan ja hellimään.

Ilta vaati valtavasti järjestelyjä, mm. maitoa piti pumpata varastoon, jotta isä pystyi huolehtimaan syöttämisestä poissaoloni ajan. Aamulla väsytti, mutta ilta oli ihana. Parasta on, että olen näihin neuvolan mammaryhmässä tutustumiini äiteihin edelleen yhteydessä, vaikka tästä kaikesta on jo 13 vuotta.

Turvallinen vai turvaton kiintymyssuhde?

Arvostelijat viittaavat usein kiintymyssuhteisiin ja kiintymyssuhdeteoriaan, kun arvostellaan äidin poissaoloa lapsen luota. Usein väitetään, että kiintymyssuhde vaurioituu, jos äiti ei ole jatkuvasti vauvan kanssa. Kiintymyssuhdeteorialla on perusteltu myös erilaisia “sääntöjä” siitä, kuinka kauan vauvan luota voi olla lapsen kehityksen kannalta turvallisesti poissa.

Vauva voi kiintyä hoitajaansa, olipa tämä millainen tahansa, vaikkapa välinpitämätön, jopa väkivaltainen. Se, millä on merkitystä, on kiintymyssuhteen laatu. Turvallisesti kiintynyt lapsi luottaa siihen, että hän saa hoitajalta turvaa silloin, kun sitä tarvitsee.

Turvallisesti kiintynyt lapsi uskaltaa ilmaista tunteensa, myös negatiiviset, ja on oppinut kokemustensa kautta, että hän on merkityksellinen ja tärkeä. Turvallinen kiintymys näkyy ihmissuhteissa läpi elämän. Esimerkiksi parisuhteessa turvallisen kiintymyssuhteen saanut uskaltaa luottaa kumppaniinsa ja päästää toisen ihmisen ihan lähelle ilman, että pelkää hylätyksi tulemista. Turvallisesti kiintynyt suhtautuu itseensä ja muihin myönteisemmin kuin turvattomasti kiintyneet.

Toistuvatko kokemukset?

Jos vauvan tarpeisiin ei vastata oikea-aikaisesti tai hoitaja on reaktioissaan ristiriitainen voi kiintymyssuhteesta kehittyä välttelevä, ristiriitainen tai jopa kokonaan jäsentymätön. Tämä voi vaikuttaa suuresti läpi loppuelämän yksilön elämään kuten  ihmissuhteisiin, ja ilmetä myöhemmin jopa erilaisina psyykkisinä oireina kuten ahdistuneisuutena tai masennuksena.

Kiintymyssuhteen kehittymiseen vaikuttaa hoitajan johdonmukaisuus, oikea-aikaisuus ja sensitiivisyys vastata lapsen tarpeisiin säännöllisesti. Se, että äiti käy bailaamassa tai että äiti ja isä käyvät nukkumassa univelkansa pois hotellissa kerran kuussa ei ole lapsen kiintymyssuhteen muodostumiselle suurta merkitystä tai uhka.

Se, millä tavalla vauvan kanssa ollaan päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, taas on merkitystä. Jos lapsi suurimman osan ajasta luottaa häntä hoitavaan ja läsnäolevaan aikuiseen, ei hätää ole. Ja sitäpaitsi aika usein lapsen jäädessä hoitoon, on hoitajana turvallinen ja tuttu aikuinen kuten isä tai isovanhempi.

Toistuvat kokemukset ovat siis niitä, joilla on merkitystä. Jos lapsi joutuu useita kertoja pettymään siihen, että hoitaja ei ole saatavilla tai kokee monia hylkäämisiä, ollaan huonolla puolella. Ja vaikka hoitaja olisi koko ajan fyysisesti läsnä, voi emotionaalinen saatavuus silti kärsiä, jos hoitaja on muutoin poissaoleva. Näin voi olla vaikkapa siinä tapauksessa, että hoitaja on esimerkiksi masennuksen takia kyvytön vastaamaan vauvan yrityksiin olla vuorovaikutuksessa.

Kiintyä voi myös isään

Kun itse palasin takaisin töihin esikoisen ollessa 8kk, kirpaisi. Mutta tiesin, että isä on lapselle aivan yhtä hoitaja kuin minäkin. Itseasiassa esikoiseni on tämän tiiviin yhteiselon johdosta ensisijaisesti kiintynyt juuri isäänsä, vielä tänäkin päivänä. Se, että toinen lapsemme syntyi esikoisen ollessa vasta reilun vuoden, tiivisti vielä entisestään esikoisen ja isän kiintymystä toisiinsa. Tätä kiinteää yhteyttä on ollut ihana seurata näihin päiviin asti.

Tietysti äitinä koen välillä ahdistavia tunteita siitä, että minä en olekaan se “ykkösvanhempi” kaikissa asioissa, mutta sen asian kanssa minun pitää osata elää. Se on minun ongelmani, ei lapsen. Lapselle riittää, että lähipiirissä on edes yksi aikuinen, joka on vain häntä varten. Se, että näitä aikuisia on useampia, on vain rikkaus.

Äitinä voi hyvä monella tavalla. Arvostelijoiden pitäisi muistaa tämä. Turvallinen kiintymyssuhde voi muotoutua, vaikka aina ei toimisikaan 100%:sen täydellisesti äitinä ja vanhempana. Varmasti olisin itsekin voinut tehdä joitakin asioita toisin. Näin jälkikäteen tuo bailuilta vauvan ollessa 3kk tuntuu lähinnä koomiselta. Mutta siinä tilanteessa tuntui, että sillä oli suuri merkitys omalle hyvinvoinnille ja jaksamiselleni.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Vahvuuteni ja suurimmat heikkouteni treenaajana

Tuu myös instaan: @ansaivo