Katseen kohteena – Aamusta iltaan kameran edessä

Nykynuoret ovat kasvaneet selfieiden ja omatekoisten videoiden maailmaan. Kameran edessä esiintyminen ja poseeraaminen käy heiltä luontevasti. Omalle sukupolvelleni se ei ole välttämättä yhtä helppoa. Minun nuoruudessani kuvat otettiin perinteisellä kameralla ja tuloksia jännitettiin aina siihen asti, kun kameran filmi oli ensin kiikutettu keskustan valokuvaamoon kehitettäväksi ja kuvat saatu valmiiksi paperiotoksiksi. Huteja oli luonnollisesti paljon.

Esiintymistä harjoiteltiin nuoruudessani lähinnä koulussa tai harrastuksissa. Itselleni selfien ottaminen on vielä nykyäänkin  hankalaa, eikä minulle ole aina ollut suinkaan helppoa olla kameran edessä, kuvauksen tai katseen kohteena. Blogin ja instatilini sekä treeni- ja lehtikuvausten myötä olen kuitenkin pikkuhiljaa tottunut olemaan kuvattavana.

Myös opettajan työstä on ollut apua esiintymiseen. Olen seissyt lähes 15 vuotta luokan edessä. Työssäni pidän erityisesti luokkatilanteista ja opiskelijoiden kanssa toimimisesta. Olen tottunut sitä kautta esiintymään, olemaan äänessä ja myös katseiden kohteena.

Uudessa työssäni kuvakulma on muuttunut. Esiinnyn, puhun ja poseeraan yhä enemmän, kameralle. Ehkä omaksikin yllätyksekseni, pidän siitä. Varsinkin jos kameran takaa löytyy ammattikuvaaja, on kuvattavanakin oleminen antoisaa. Ammattikuvaaja ohjaa, neuvoo, innostaa ja saa kuvattavasta halutut asiat esille. Vaikka kyllä lapsenikin (ja mies) aika hyviä kuvaajia ovat! He ottavat usein pyynnöstäni vaikkapa kuvaamani treenivideon nauhalle.

Toisaalta tuotan materiaalia, niin kuvaa kuin videotakin, paljon myös itse. Olen päättänyt olla vaatimatta itseltäni täydellisyyttä ja vähentänyt itsekritiikkiä. Haluan, että kuvissani ja videoissani, esim instagramissa, näkyy elämä. Sellaisena kuin se on. Itsekin katson mielelläni kuvia, jotka ovat toki kauniita, mutta joissa on jotain särmää, virheitä tai epätäydellisyyttä. Ne tekevät kuvista kiinnostavia.

Taidan olla unelmatyössäni

Viime viikon kuvasimme Keventäjille treenivideosisältöä. Tarkoituksena on tuottaa workout along – treenivideoita Keventäjien jäsenille, jotta liikunta ja treenaaminen onnistuisi ohjatusti, missä vain.

Kuvausviikko oli intensiivinen ja purkkiin saatiinkin valtava määrä treenejä aina viiden minuutin lämmittelyistä ja pikatreeneistä lähes 40 minuutin harjoitussessioihin. Aamut alkoivat varhain meikillä ja hiustenlaitolla ja kuvauspäivät venyivät lähes jokaisena päivänä reilusti yli virastotyöajan.

Viikon rupeama oli antoisa ja opin paljon uutta videokuvauksesta, lavastuksesta, valaistuksesta ja esiintymisestä. Viikko kului kuin siivillä ammattilaisen ohjauksessa, kun liikkuvan kuvan huippu Esa Arokki otti päävastuun videotuotannosta, kuvauksesta, ja minä sain keskittyä jumppaamaan ja käsikirjoittamaan treenit. Oli helppoa kuvitella treenejä vetäessään kameran linssin toiselle puolelle treenaaja, joka tekee harjoitusta  yhdessä kanssani. Siksi tsemppaaminen, ohjaaminen ja kannustaminen sujuivat luonnikkaasti.

Videomateriaali ilmestyy myöhemmin, mutta voin taata, että hyvää menoa on luvassa. Kaikki treenit ovat sellaisia, joita teen itsekin: monipuolisia, hauskoja, haastavia ja tehokkaita, mutta simppeleitä. Juuri sellaisia, joita voi tehdä kotona, pihalla, mökillä tai matkoilla. Ihan missä vain.

Tällä viikolla videokamera vaihtuu järjestelmäkameraksi, kun alamme kuvata tulevan kirjani kuvamateriaalia. Jännää ja niin siistiä! Olen saanut kuvaajaksi ihanan ja taitavan  Jenni Virran . Myös kustannustoimittaja Jenny Belitz –Henriksson Tammesta tulee mukaamme. Jenny  ollut kaiken kaikkiaan korvaamaton apu.

Olen paljon miettinyt, miksen stressaa tai jännitä kuvaustilanteita. Kuvissa esiintymiseenkin tottuu, vaikka en missään nimessä voi tietenkään väittää olevani hommassa vielä loistava. En ole nuorempana koskaan ollut minkäänlaisena kuvausmallina tai edes ajatellut, että minusta voisi sellaiseksi olla. En ole kokenut itseäni kovinkaan kuvaukselliseksi, päinvastoin. On ollut mahtavaa huomata, että vieläkin voi oppia uutta, ja uuden työn myötä olen kyllä saanut tehdä upeita juttuja.

En koe tarvetta muuttaa ulkonäköäni, paastota tai laihduttaa, vaikka tiedänkin, että kuvaukset ovat tulossa. En pelkää kameraa ja tiedän, että ammattikuvaaja tekee parhaansa, jotta kuvat onnistuvat. Olen päättänyt, että haluan, myös kuvissa ja videoissa, olla mahdollisimman paljon oma itseni. Se, että saa olla aidosti sitä mitä on, tuo myös rentoutta, oli tilanne mikä tahansa. Pakko kyllä myöntää, että kun upeat kuvausvaatteet saadaan sponssina Casallilta ja ammattimeikkaaja laittaa kasvot kauniiksi ennen h-hetkeä, tuo se tietysti mukaan ihan erilaista varmuutta.

Tällä viikolla aiomme kuvata kirjaani kuvia myös mökillämme Nauvossa. Sinne en tarvitse meikkaajaa tai stailistia, vaan haluan, että kaunis ympäristö saa myös ansaitsemansa huomion. Kuka nyt muutenkaan mökillä kulkisi täydessä tällingissä. Olen innoissaan jo pelkästään siitäkin, että pääsen Nauvon mökille. Se on vaan paikkana niin ihana.

Intensiivinen viikko kameran edessä siis tulossa. Kivaa! Taidan olla unelmatyössäni, josta en osannut edes unelmoida.

<3 Anna

Lue myös edellinen juttuni:Ovatko opettajien kesälomat liian pitkiä?