Kahvifirman törkeä pakettiauton kuljettaja
Istuin autossani liikennevaloissa ja olin kääntymässä oikealle. Edessäni oleva pakettiauto kääntyi minua ennen: ja suoraan takaa pyörätietä tulleen iäkkäämmän polkupyöräilijänaisen eteen. Hyvä, ettei nainen horjahtanut pyöränsä selästä.
Sekä nainen että minä jäimme ällistyneinä tuijottamaan eteenpäin kiihdyttävän pakettiauton perään. Törkeää ajatelin. Ja samalla katseeni kiinnittyi pakettiauton mainosteippauksiin: PAULIG.
En voi sille mitään, mutta minun negatiivinen fiilikseni kohdistui pakettiauton kuljettajan lisäksi tähän tunnettuun kahvimerkkiin. “Tietysti Pauligiin.”
Mielikuvat saavat ostamaan, tai jättämään ostamatta
Mainonta ja markkinointi ovat herkkää viestintää, joissa mielikuvilla on valtava merkitys.
Jos kuluttaja liittää brändiin, tuotteeseen tai palveluun positiivisia mielikuvia, herättää se hänessä myös myönteisiä tunteita. Ja lopputuloksena: se saa meidät ostamaan.
Jos taas brändimielikuva turmeltuu, oli kyseessä sitten lapsityövoiman käyttö valmistusprosesseissa tai mummon säikyttely firman logoin teipatulla autolla, voivat vaikutukset kantaa kauas.
Ostaminen ostamisen takia – plääh
Olen huomannut, että kuluttamisen yksi keskeisimmistä arvoista on ainakin itselläni tällä hetkellä kestävyys sekä vastuullisuus. Suosin laadukasta halpiksen sijaan, ja mielelläni myös suomalaista. Vältän turhaa ostelua.
Sain somekanaviini Blackfridayhin liittyen monta kaupallista yhteistyöpyyntöä, mutta en kokenut tarpeelliseksi tarttua, kuin yhteen, joka liittyi minulle jo ennestään tuttuun brändiin ja tuotteisiin, joita olisin muutoinkin tässä kohtaa vuotta hankkinut. Jokatapauksessa.
Aina en ole tällä tavalla suinkaan ajatellut. 2000- luvun alkupuolella shoppailu oli suorastaan harrastukseni. Kaupoissa kiertely ja rahan tuhlaaminen vaatteisiin ja koruihin oli minusta hyvin tyydyttävää. Ajat ovat muuttuneet. Vai olenko minä muuttunut?
Nykyään huomaan, että raotan lompakon nyörejä yhä useammin vain todelliseen tarpeeseen. Kaupoille ei tule lähdettyä vain “shoppailumielessä”. Ei siihen oikein tunnu olevan aikaakaan. Kirppareita sen sijaan olen rakastanut aina. Siellä voisin pyöriä tuntitolkulla.
Tuntuu, että ylenpalttinen kuluttaminen on muutenkin laskeva trendi. Sitä, että kaatopaikat pursuilevat lähes käyttämättömiä kodinkoneita ja elektroniikkaa ei kukaan voi katsoa hyvällä.
Mainos se on pienikin mainos
Kuinka pienet asiat voivat vaikuttaa mielikuviimme tuotteista tai palveluista? Oman kokemukseni mukaan hyvinkin pienet.
Olen joskus aiemminkin huomannut pohtivani sitä, eikö yrityksen mainosteipen varustettujen autojen kannattaisi noudattaa liikennesääntöjä ja toimia jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja muita autoja kunnioittavasti?
Eikö firmojen autokuskeja kannattaisi valistaa siitä, että pientä positiivista mainosta voi saada ihan joka päivä vaikkapa pysähtymällä suojatien eteen tai jarruttamalla keltaisiin valoihin? Teipit näkyvät joka kerta kymmenille ihmisille, päivittäin tämä tekee satoja ihmisiä. Kuluttajia.
Mainos se on pienikin mainos, sanotaan, ja pienillä teoilla voi olla lopulta suuri merkitys yleiseen mielipiteeseen, asenteisiin, mielkuviin ja sitäkautta ostokäyttäytymiseen.
En tiedä kyseisen kahvifirman yleisistä käytänteistä, mutta nykyaikana yrityksillä ei ole varaa mokailla pienemmissäkään asiakaskontakteissa. Kyllä me väistämättä muistamme sen lentoyhtiön tai bussifirman nimen, joka pääsee uutisiin onnettomuuden sattuessa, tai sen ravintolan, jonka asiakaspalvelu arvostellaan lyttyyn. Some on armoton ja puskaradio saa nykyaikana aivan uuden ulottuvuuden.
Toisaalta mieleemme jää myös se kauppias, joka kuuntelee toivettamme saada valikoimiin sitä luomujuustoa, jota maistoimme kerran Lapissa, sekä se pienen firman lähettipoika teippitarra-autossaan, joka antaa tietä mummolle suojatiellä.
Minä liitän kahviin ja kahvihetkiini rauhallisia, seesteisiä ja nautinnollisia mielikuvia. Nyt jäljelle jäi vain kiire, röyhkeys ja pölypilvi.
<3 Anna
Lue myös edellinen postaukseni: Meitä on moneen junaan – kaikki eivät pääse edes asemalle
Seuraa minua myös somessa
Instagram: @ansaivo
Facebook: @personaltrainerannasaivosalmi
Ihan samoja mietteitä tuosta mainosasiasta. Viime keväänä Turun kaupungin auto ajoi Itäharjun pikkutiellä todella kovaa ohi viuhahtaen ja vähän vaaratilannetta luoden, koska tien reunaa pyöräili pieniä lapsia. Jälkeenpäin näin samanlaisilla Turun kaupungin teippauksilla olevan auton ja siellä auton perässä oli teksti ”Hidastan ennen suojatietä” Tämä teksti sai naurataamaan tämän kaahailu tapahtuman jälkeen ja Turun kaupungin autoista on jäänyt tietynlainen mielikuva tämän yhden kaahailen kuskin ansiosta.