Kadonnut musta villatakki

Jokin aika sitten kadotin mustan villatakkini. Tiedättekö, sen mustan villatakin, joka kaikilla on. Se perusvillatakki, joka ei saa osakseen ihailevia katseita vaatekaapissa, eikä kadulla. Se villatakki, joka on kuitenkin turva- tai luottovaate: sopii kaikkien asujen pariksi ja, jonka vippaa päällensä silloin, kun ei muuta keksi.

Tuo musta villatakki on ollut minulla kauan. Se on laadukas, mutta tylsä. Kävi nyt kuitenkin, että kadotin tuon itsestäänselvyytenä pitämäni vaatekappaleen. Ja siitähän parku alkoi. Kun huomasin, että villatakki oli hävinnyt, tajusin, miten tärkeä osa elämääni se on. Hain takkia kaikkialta. Käytin valtavasti aikaa ja energiaa siihen, että jäljittäisin mustan liuhukkeeni viimeisen matkan. Soittelin ympäriinsä, siivosin jopa vaatekaapit siinä toivossa, että takki oli uponnut värikkäämmän vaatemeren syövereihin.

Villatakin kaipuu oli kova. Harmitti. Mieleeni muistui kuva, jonka olen nähnyt ensimmäisen kerran jo vuosia sitten:

Asian arvo, ennen, kuin saat jotain mitä haluat. Asian arvo, kun omistat sen. Ja lopuksi, saman asian arvo, kun kadotat tai menetät sen. Villatakin kanssa oli käynyt juuri täsmälleen näin.

Before You have it, When You have it, After You lose it

Pari viikkoa sitten astianpesukoneemme hajosi. 14 päivää ilman pesukonetta muodostui melkoiseksi ähinätaipaleeksi. Kaipasin konetta joka päivä, kun katsoin likaisten astioiden röykkiötä tiskipöydällä. Valkoisen naisen ongelmia, tiedän. Mutta fiilis oli sama, kuin kadottaessani villatakkini: en ollut osannut arvostaa tiskikonetta ennen, kuin menetin sen (vaikkakin väliaikaisesti).

Uusi upea kone saapui viime viikonloppuna ja hihkuin ilosta (myös muille perheenjäsenille), kun sain taas laittaa likaisia koneeseen ja purkaa puhtaita kaappeihin. Hölmöä, eikö. Myös lapset ihmettelivät äidin äkkinäistä intoa hyöriä tiskikoneen äärellä. Mutta kyllä se niin voitti käsin tiskaamisen.

Lähipiirissäni tapahtui vähän aikaa sitten sairastuminen, joka sai taas palaamaan tuon saman ajatuksen ympärille. Asioita osaa arvostaa todella vasta, kun on vaarassa menettää, tai on jo menettänyt ne. Terveys on varmasti näistä asioista kärkipäässä. Pidämme terveyttä, läheisiä tai muita meille tärkeitä asioita itsestäänselvyyksinä. Heräämme vasta, kun on jo liian myöhäistä.

Musta villatakkini löytyi. Se oli jäänyt ravintolaan, jossa olin käynyt syömässä ja se oli laitettu siellä onneksi talteen. Kun hain takkia raflasta, oli, kuin olisin löytänyt aarteen. Takki on ollut siitä lähtien paremmassa tallessa ja arvossa. Ei ole reilua pitää sitä istestäänselvänä vain sen takia, että se on jokapäiväinen, arkinen, tavallinen ja tylsäkin. Monesti, kun juuri ne asiat elämässämme ovat niitä, joita ikävöimme eniten tilanteessa, joissa ne menetämme.

<3 Anna

Lue myös edellinen artikkelini: Kauneimmillaan ja rennoimmillaan saunan jälkeen