Hakisinko korkeakouluun?

Sain lukijaltani kysymyksen:

“Hei Anna!

Toivoisin blogipostausta opiskeluihisi ja uraasi liittyen. Tiesitkö mihin lähdet ja pääsitkö haluamaasi kouluun? Piditkö välivuoden/-vuosia? Miten koit lukion ja kirjoitukset, entä pääsykokeet ja opiskeluvuodet korkeakoulussa? Mitä opiskelutaival sinulle opetti?

Lukisin tästä itselle ajankohtaisesta aiheesta mielelläni”

Kysymyksen lähettäjä kertoi lisäksi olevansa viimeisen vuoden lukio-opiskelija, joka pohtii parhaillaan oman elämänsä suuntaa.

Monella teistä lukijoista saattaa olla tiedossa se, että olen ns. alanvaihtaja, eikä urapolkuni ole ollut ihan suoraviivainen, vaan siinä on ollut monta koukeroa. Ja hyvä niin!

Itse koe, että nykyinen työnkuvani ei olisi näin monipuolinen ja tyydyttävä, ellen omaisi näitä kaikkia kiemuroita työ- ja koulutuselämässäni. En olisi näin menestyvä hyvinointivalmentaja, yrittäjä ja Personal Trainer, ellen olisi kulkenut matkaa, jonka olen kulkenut.

Ylioppilas vailla suuntaa

Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1997 Turussa Luostarivuoren lukiossa, eikä minulla ollut hajuakaan, mitä elämälläni tekisin. Olin juuri tavannut ihanan kauppatieteiden opiskelijan, ja tämä rakkaus vei kaikki ajatukseni. Ei siinä kovin tavoitteellisia suunnitelmia tehdä, kun rakastunut sydän vie. Toisaalta se, että Jaakko opiskeli yliopistossa sai minutkin pohtimaan, että ehkä minunkin kannattaisi hakea.

Lähdin heti kirjoitusten jälkeen Vaasaan, Jaakon opiskelukaupunkiin, ja kävin paikallisessa työvoimatoimistossa selvittämässä eri opiskelupaikkojen hakuvaatimuksia. Minua oli lukiossa kiinnostanut psykologia ja uskonto (jotka kirjoitin myös yo – kirjoituksissa), joten ajattelin, että psykologian opiskelu voisi olla kiinnostavaa.

Etsin käsiini psykologian pääsykoekirjat, mutta en päässyt kymmentä sivua pidemmälle. Motivaatiota ei ollut yo -kirjoitusten jälkeen alkaa TAAS lukemaan. En mennyt edes pääsykokeisiin. Päätin pitää välivuoden ja selvitellä, mitä halusin. Se kannatti!

Välivuosi selkeytti

Asuin Vaasassa Jaakon kanssa ja sain töitä paikallisesta Karkkikaupasta. Treenasin naisfutisjoukkueen mukana ja selvittelin ajatuksiani. Mikä minua kiinnostaisi? Minkälaista työtä haluaisin isona tehdä?

Työnteko alkoi kyllästyttää ja opiskelu taas kiehtoa. Otin kovasti selvää eri koulutuslinjoista ja lopulta Turun yliopiston uskontotieteen oppiaine kolahti. Uskontotiede antaisi monenlaisia mahdollisuuksia ja hyvän humanistisen pohjakoulutuksen. Sinne hakisin!

Kun päätös oli tehty oli olo helpottunut ja ostin pääsykoekirjat samantien. Aloin lukea hyvin tavoitteellisesti ja järjestelmällisesti. Tämä kuvaa minua hyvin: kun jotain päätän, teen kaikkeni sen eteen. Toisaalta, oli kinkkistä tietää alle parikymppisenä, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä. Kadehdin ystäviäni, joilla oli selvät sävelet opiskelupaikan suhteen. Minulla ei todellakaan heti ollut. Hain uskontotieteen lisäksi Turun ammattikorkeakouluun tradenomi -linjalle (pääsin lopulta sinnekin, mutta en ottanut opiskelupaikkaa vastaan).

Tein tiiviin lukusuunnitelman. Istuin paikallisessa kirjastossa ja valmistausuin todella huolellisesti ja pitkään, itseasiassa monta kuukautta. Samalla selivitin, että voisin lukea sivuaineena psykologiaan ja pedagogiset opinnot ja valmistua aineenopettajaksi.

Olin valmistautunut niin hyvin kuin voin, ja pääsin sisään. Tykkäsin opinnoista ja yliopiston ilmapiiristä. Onneksi hain korkeakouluun, ajattelin. Viihdyin kirjojen ja tiedon ilmapiirissä, nautin luennoista ja opiskelijameiningistä.

Yliopisto oli nappivalinta ja hyvä pohja kaikelle muulle

Uskontotiede oli todella mielenkiintoista. Aloitin heti myös psykologian opinnot. Heti toisena opiskeluvuotena lähdin vaihtoon Ruotsin Linköpingiin. Tämä oli parasta opiskeluaikaa! Samalla opin sekä ruotsin että englannin kielen. En ollut koskaan ollut koulussa hyvä kielissä, mutta opiskelijavaihdon ansiosta ne alkoivat sujua erinomaisesti. Kesät taas olin töissä Turun torilla, jotta pärjäsin taloudellisesti.

Valmistuin vuonna 2003. Tein graduani samalla kun olin jo töissä. Ensimmäinen työpaikkani oli oma lukioni, josta olin vasta kirjoittanut joitakin vuosia aiemmin. Oppilaani olivat melkein ikäisiäni. Olin unelma-ammatissani uskonnon ja psykologian opettajana. Töitä olen saanut aina valmistumisestani lähtien.

Täydensin tutkintoani myöhemmin terveystiedon perus- ja aineopinnoilla. Nämä tein ollessani äitiyslomilla. Minulla on siis pätevyydet uskonnon, psykologian ja terveystiedon opettamiseen – ja jatkuva halu opiskella.

Personal traineriksi kolmekymppisenä

Vasta päälle kolmekymppisenä, yli 10 opettajavuoden ja kahden lapsen jälkeen, päätin toteuttaa mielessä kyteneen haaveen ja kouluttautua myös personal traineriksi työn ohessa. Samoihin aikoihin avasin instagram -tilini ja aloin päivittää sinne pääosin  treeniin liittyviä juttuja ja videoita. Aloin myös vetää ulkotreenejä urheilupuistossa Turussa, ja nämä treenit pyörivät edelleen.

Eli vielä tiiviit vastaukset kysymyksiin:

• En tiennyt aluksi yhtään, mihin hakisin, mutta mm. Jaakon tapaaminen vaikutti siten, että kiinnostuin korkeakouluopinnoista. Tätä ennen olin pohtinut esim poliisin ammattia ja armeijaa. Vanhempani eivät ole korkeasti koulutettuja, joten yliopisto ei ollut minulle mikään itsestäänselvyys, vaikka minua aina kannustettiinkin opinnoissa.
• Lukion otin melko rennosti(lue bailasin), mutta tein kyllä töitäkin, erityisesti niissä aineissa, joissa halusin pärjätä. Matikka oli minulle paikoin hankalaa, mutta päätin, että teen sen kanssa töitä ja hyvin siitäkin selvittiin.
• Olen kova stressaamaan, joten yo -kirjoitukset olivat hyvin stressaavaa aikaa. Jännitin kirjoituksia ja pelkäsin epäonnistumista. Valmistauduin lukemalla paljon. Mutta kirjoituksistakin selvittiin! Kirjoitin E:n paperit. Kävin korottamassa äidinkielen arvosanaani seuraavana vuonna vain, koska en ollut siihen (itseeni!) tyytyväinen. Arvosana nousi M -> L.
• Pidin yhden välivuoden, jolloin kävin töissä ja asuin Vaasassa. Tämän vuoden aikana minulle selvisi, mihin hakisin. Ystäväni luki samaan aikaan lääkikseen ja kävimme kirjastossa yhdessä lukemassa.
• Pääsykokeisiin valmistautumisen otin tosissaan. Viimeiset kuukaudet luin 8 tuntia päivässä. Menin aamulla Åbo Akademin kirjastoon ja lähdin illalla pois. Välillä minut valtasi epävarmuus ja ahdistus: riittääkö panokseni, pärjäänkö, mutta toisaalta, olin tehnyt parhaani. Pääsin sisään kolmanneksi parhailla pisteillä.
• Päälimmäinen ajatus yliopistossa oli: “Onneksi hain korkeakouluun!” Se oli juuri minun paikkani.
• Myöhemmin ymmärsin, että oman työuran suuntaa voi vaihtaa, ja itseasiassa opettajan koulutus on mahtava pohja monentyyppiselle työlle. Esimerkiksi minulle on valmentajana ja bloggaajana ollut todella paljon hyötyä psykologian ja opettajan opinnoista, sekä toki myös terveystiedon opinnoista.

Onneksi maltoin antaa aikaa ihmettelylle ja uskalsin rohkeasti hakea haluamaani opiskelupaikkaan. Onneksi annoin itselleni myös tilaisuuden hypätä pois opettajan töistä (pidin 1,5 tauon koulusta) ja keskittyä hyvinvointialaan ja kirjani kirjoittamiseen. Nuorelle itselleni haluaisin sanoa, että aina voi vaihtaa suuntaa, kouluttautua lisää ja tavoitella unelmiaan. Myöhäistä se ei ole koskaan.

Miksihän sitä isona rupeaisi?

<3 Anna

Toivottavasti vastasin kysymyksiisi, lukijani 🙂