En voi osallistua #MuhkuraManifestiin, koska minulla EI OLE selluliittia

Kun Trendi ja Lily pyysivät minua  mukaan selluliittikampanjaansa #muhkuramanifesti, oli ensimmäinen ajatukseni: enhän Minä voi osallistua, koska eihän minulla ole selluliittia. Kirjoitan siitä mm täällä.

Kampanjan tarkoituksena on vähentää selluliittiin liittyvää häpeää ja normalisoida muhkurat. Vapauttaa naiset uimarannoille, shortseihin ja olemaan välittämättä appelisiini-ihostaan.

Ajattelin, että kai minäkin, selluliititon, voisin kirjoittaa aiheesta omia ajatuksiani, koska kyseessä on itseasiassa paljon laajempi juttu,  kuin vain tuo selluliitti.

Sitäpaitsi se, ettei minulla olisi selluliittia on täysi vale. Sitä on lähes kaikilla.

Kun sain kutsun osaksi muhkuramanifesti-kampanjaa, menin suihkun jälkeen peilin eteen. Tuijotin, pyörin ja puristelin. Niin kuin arvata saattaa, katsoi peilistä suihkunraikkaan freesin naisen sijasta epätasaiset reidet ja muhkuroita. Selluliittia. Minulla ON selluliittia.

Olen tehokkaasti ignoorannut rypyt ja muhkurat kaikki nämä vuodet, systemaattisesti. Siellä sitä on, niinkuin useimmilla (kaikilla?) naisilla.  Mutta olen kieltäytynyt sitä näkemästä, ja ihan tarkoituksella! En ole halunnut katsoa liian tarkkaan, mutta nyt, kun pyydettiin sen tein.

Selluliitin lisäksi huomasin ajamattomat säärikarvat, vyötärömakkaran ja mustat silmänaluset. Just. Tämä tie on loputon.

Lopetetaan vatvominen

Mitä enemmän tarkkailee itseään ja vartaloaan, sitä enemmän huomaa vikoja ja puutteita.

Mitä enemmän kiinnittää huomiota ongelmakohtiinsa, sitä suurempia ongelmia niistä tulee. Ainakin itselle. Ja nimenomaan itselle!

Mitä enemmän meille tuputetaan, markkinoidaan ja toitotetaan, että jokin asia pitäisi olla näin tai näin, sitä todennäköisemmin haluamme niitä itsessämme korjata: ”Onko sinulla tarpeeksi pitkät ripset? Tarpeeksi valkoiset hampaat? Sileä peppu? Liian pienet rinnat?”

Media luo harhakuvia siitä, miltä naisen tulisi näyttää. Tosiasiassa selluliittia on lähes kaikilla. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Miksi sitä sitten ei saisi näkyä missään? Päinvastoin. Minusta selluliittia näkyy ja saa näkyä. Pitää vain osata katsoa oikeista paikoista. Sen sijaan, että tuijottaa lehtien ja instagraminen täydellisiä kuvia, kannattaa mennä uimahalliin ja yleiselle rannalle tai saunaan.

Minun treeniryhmieni naiset pukeutuvat trikoisiin ja shortseihin reisien koosta ja mallista huolimatta. Kellään ei ole aikaa eikä haluja tuijotella jonkun mahdollisia muhkuroita treenin lomassa. Ne ovat yksi hailee. Viikonloppuna juhlimme pikkujoulujamme ja saunoimme ja paljuilimme kaikki yhdessä. Ei siinä selluliittia muistettu ihmetellä 🙂

Mitä jos vain keskittyisi olennaiseen. Elämiseen. Mitä jos lopettaisi jokaisen kyhmynsä ja palluransa syynäämisen. Ei niitä muutkaan sinussa syynää. Toisaalta, jos sinä teet jostakin vartalon osastasi ongelman itsellesi, voi siitä tulla ongelma myös muille.

Minä elän mielelläni silopyllynä. Minulla ei ole selluliittia. Piste. Jos Minä en kiinnitä huomiota siihen, eivät muutkaan kiinnitä. Eikö olisi jo aika tehdä niistä asioista normaaleja jotka ovat normaaleja?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Kun pää meinaa räjähtää, keho rientää apuun.