“Äiti ei nyt ehdi” – Kun some vie kaiken huomion

Eilinen Influencer night, A-lehtien vaikuttajailta, oli mielenkiintoinen kohtaamispaikka, jossa sain kuulla puheenvuorot mm. Kolmistaan –blogin Karoliina Salliselta, Prime Life –blogin Umpulta ja Tubettaja Joona Hellmanilta.

Minun päähäni jäi kuitenkin kotimatkaksi junaan pyörimään vaikuttajamarkkinoinnin asiantuntijayritys Ping Helsingin Inna-Pirjetta Lahden kertomus siitä, mikä on parantanut hänen elämänlaatuaan ja ihmisyyttään merkittävästi, tällä somen valtakaudella, jolloin kännykkä on liimaantunut kiinni kämmeniimme ja kasvoja valaisee päivänvalon sijaan useimmin sininen digivalo.

Lahti kertoi, että oli päättänyt, että saavuttuaan töistä (noin viiden, kuuden aikaan illalla) kotiin, hän jättää kännykkänsä illaksi kellarin pöydälle. Ja siinä se saa olla. Koko illan. Lahdella on kolme kouluikäistä lasta ja hänestä oli alkanut tuntua, että illat kuluivat puhelinta räpläten, vieden huomion tärkeimmältä.

Upea ele, ajattelin. Itse teen töitä jatkuvasti koneella tai puhelimella. Olen niissä kiinni välillä enemmän, kuin läheisissäni. Pitäisikö siis itsekin kokeilla. Jättää puhelin oman onnensa nojaan iltaisin?

Hieno ja ylevä ajatus. Mutta samalla tajusin, että enhän minä voi, koska

• Aamulla mesessä odottaisi 186 lukematonta viestiä, jotka sisältäisivät pääasiassa GIF:ejä ja peukkuja sekä vitsejä, joita en enää tajuaisi niitä lukiessani, enkä pystyisi niihin enää omilla vitseilläni reagoimaan, no, koska ne menivät jo.
• Missaisin kaverin kaverin lemmikkivideon ja vauvakuvia, sekä miljoona minulle suunnattua mainosta Fcebookissa
• En pystyisi seuraamaan reaaliajassa, että vesimeijer_76, animericari__001 ja hippakauppias45 ovat käyneet tyykäämässä instavideostani, ja että olen saanut 19 uutta seuraajaa
• Jäisi huomaamatta, ihan tuoreeltaan, miten Miss Suomi on häikäissyt uimapukukierroksella (katso kuvat!) ja lukematta: “Näin et näytä mieheltä pikkujouluissa” – iltapäivälehden artikkeli
• Candy Crashin päivittäinen onnenpyörä jäisi pyörittämättä ja sitä myötä karkkitikkaripalkinto ehkä saamatta
• Meilit (yksi varsinainen viesti, kolme spammiä) jäisivät illalla lukematta.

En todellakaan voi jättää puhelinta huomiotta ja antaa tilaa lapsille, heidän kertomuksilleen omasta päivästään, sylittelylle (jota enää harvoin lapsilta saa), juttutuokioille ja yhteisille iltapaloille ja telkkuhetkille.

Vai mites sittenkään?

Herranjestas.

Haastankin kaikki sellaiset, jotka tunsivat edes pienen piston sydämmessään (minä tunsin ison, valtavan) pohtimaan omaa someajankäyttöään ja erityisesti sitä, millaista sisältöä somessa pyörimisen kautta tajuntaansa antaa virrata. Ja myös miettitään, minkälaista elämänlaatua ja ihmisyyttä puhelimella väijyminen tuottaa.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: En voi osallistua #Muhkuramanifestiin, koska minulla ei ole selluliittia

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Some saa liikkeelle, Lapset ja some – miksi en jaa lasteni kuvia netissä, Sisältöä elämään – sisällöntuottajan työpäivä ja Diagnoosi FOMO?