Ain laulain työtäin teen

Olen tehnyt töitä 14 –vuotiaasta. Silloin isäni jätti minut auton kyydistä Turun kauppatorin laidalle ja käski kysyä kojuista kesätöitä. Neljännen torikojun kohdalla tärppäsi. Sen jälkeen viihdyinkin torilla niin hyvin, että palvelin sekä vihanneskojuissa että torikahvilassa. Koulunkäynti meni tietysti työnteon edelle, mutta lomat ja viikonloput kuluivat torilla.

Torimyynnin lisäksi olen työskennellyt karkkikaupassa, huoltoaseman kassalla, myynyt eläkevakuutuksia puhelimessa ja tietysti jakanut ilmaisjakelulehtiä. Opiskellessani opettajaksi tein sijaisuuksia kouluissa ja valmistumisen jälkeen olen työskennellyt pidemmän pätkän yhteensä neljässä eri koulussa, niin yläkoulun kuin lukionkin puolella.

Nuorena opettajana minulle ei maksettu kesältä lainkaan palkkaa (koska äitiysloman sijaisuus) ja silloin suuntasinkin taas torille, jotta laskut ja vuokrat sai maksettua myös kesän ajalta. Kyllä tuntui ihmeelliseltä jäädä ensimmäiselle palkalliselle kesälomalle ikinä, ollessani vähän vajaa kolmekymppinen.

Suhde työhön syntyi jo lapsena

Suhteeni työhön muodostui varhain ja kiitän tästä isääni. Meidän perheessämme oli itsestään selvää, että töitä haetaan ja että niitä tehdään. Myös nuorena. Minulle on opetettu, että työhön tulee suhtautua kunnioituksella ja arvostaen.

Kun isäni jäi 90-luvun laman aikaan työttömäksi, joutui perheemme sinnittelemään hyvin pienillä tuloilla. Muistan, miten äitini teki noihin aikoihin kahta työtä ja isäni pyrki kouluttautumaan uudelleen, jotta työllistyisi. Ajat olivat varmasti vanhemmilleni vaikeat, mutta niistä selvittiin.

Olin noihin aikoihin teini-ikäinen ja muistan, kuinka vanhempani sinnikkäästi halusivat maksaa harrastusmaksut ja ostaa meille lapsille vaatteita vähistä rahoistaan. Turun Sanomien tilaus lopetettiin joksikin aikaa, sen muistan. Ja varmasti monesta muustakin asiasta tingittiin. Meidän perheessämme ei esimerkiksi matkusteltu.

Työ osana identiteettiä

Olen kasvanut pitämään työtä todella tärkeänä osana elämää, ehkä jopa liian tärkeänä? Minulle on kunnia-asia hoitaa työni hyvin. Työ määrittää minua myös naisena ja ihmisenä. Olen halunnut pärjätä ja loistaakin työelämässä. Haluan olla pidetty työntekijä ja alainen, johon voi luottaa.

Olen ymmärtänyt, ettei nykynuorille löydy kesätöitä samalla tavalla, kuin menneinä vuosikymmeninä. Monessa perheessä myös ajatellaan, että koululaisen tulee keskittyä opiskeluun töiden tekemisen sijasta.

Uskallan kuitenkin väittää, että nuorena hankkimani työkokemus vaikutti suuresti myöhemmin esimerkiksi haluuni kouluttautua pitkälle. Uskon, että se on luonut myös vankan pohjan asenteelleni työtä kohtaan ja myös lisäsi kunnianhimoa ja sinnikkyyttä, jota tarvitaan työelämässä.

Haluan oppia jatkuvasti lisää, innostun herkästi ja olen yritteliäs (joskus ärsyttävänkin). Ajattelen, että todella monessa työssä asenne on tärkeämpää, kuin se, että asiat osaa täydellisesti.

Olen ehtinyt elämässäni palvella tuhansia ja taas tuhansia asiakkaita ja opetellut tulemaan toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Olen oppinut sitoutumaan aikatauluihin ja pitänyt kiinni sovituista asioista. Olen ollut luottamuksen arvoinen ja saanut käyttää työssäni eri kieliä.

Tämä kaikki on valmistanut minua elämään ja myös työelämään monin tavoin. Olen nähnyt erilaisia yrityksiä ja organisaatioita, tapoja toimia ja johtaa, ottanut vastuuta ja saanut onnistumisen, mutta myös epäonnistumisen kokemuksia.

Ehkä siksi teen nykyäänkin työtäni aina laulain. Joskus hoilaten kovaa, toisinaan hieman vinkuvammalla äänellä, mutta intohimoisesti ja kiitollisena siitä, että minulla on työ. Minulla ON Työ, josta nautin ja joka on minulle paljon enemmän, kuin vain työ.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Pikatreeni kotona – Just sulle