Some on täynnä hyviä ihmisiä – vaikka aina ei siltä tunnukaan

Edellisen postaukseni teema, jossa vastailin minulle blogissa esitettyyn kommenttiin, että enkö koskaan rauhoitu, ja millaista esimerkkiä lapsillenikin näytän, kun jumppaan ja juoksen lomallakin, pakonomaisesti, kirvoitti runsaasti keskustelua.

Postausta luettiin ihan hurjasti ja se sai valtavasti kommentteja, joihin yritän ehtiä, mitä pikimmiten vastailla. Kaikki olen kyllä jo lukenut. Kommentiti ja viestit lämmittivät todella. Kiitos niistä! Olette ihania.

Aika usea oli siinä samaa mieltä, että some näyttää vain ripauksen meidän jokaisen elämästä. Ne valitut hetket, muutamat sekunnit. Niin paljon jää somen ulkopuolelle.

Moni koki myös hengenheimolaisuutta kanssani: lomalla liikutaan ja treenataan ahkerasti, koska kerrankin on aikaa ja mahdollisuus. Lomatreenaamista ei nähty pakonomaisena tarpeena suorittaa liikuntaa, vaan elämästä ja lomasta nauttimisena. Ja moni oli myös sitä mieltä, että aktiiviset vanhemmat näyttävät myös lapsilleen hyvää esimerkkiä.

Kiitos myös sinä alkuperäinen

Minua lämmitti myös kovasti alkuperäisen kommentoijan lähettämä vastine. Hän olisi voinut jättää asian sikseen, eikä hänen olisi tarvinut korvaansa enää lotkauttaa. Sen sijaan hän vastasi minulle blogiin. Tämä taas palautti uskoni siihen, että some on todellakin täynnä (myös) hyviä ihmisiä.

Aina puhutaan somen varjopuolista ja bloggaajien suoranaisesta vainoamisesta, törkykommenteista ja trolleista. Minä taas uskon, että suurin osa meistä somen käyttäjistä on hyviä ihmisiä, ja meillä on hyvät tarkoitusperät. Alkuperäisen kommentoijan tänään tullut vastaus vahvisti tätä käsitystäni.

Hän myönsi, että oli muodostanut käsityksensä minusta somen kautta ja pyysi anteeksi. Hän kertoi vilpittömästi ja pahoillaan, että oli saanut minusta vääränlaisen kuvan.

Somedemonit

Somea demonisoidaan ja siellä riidellään. Vihapuhe ja kiusaaminen on tuomittavaa. Minä haluan kuitenkin uskoa, että suurin osa meistä haluaa olla somessakin hyvä. Haluamme aidosti tykätä toisten ihmisten kuvista ja videoista, ilman kateuden tai katkeruuden tunteita. Osaamme iloita toisten menestyksestä ja onnenhetkistä ja osaamme myötäelää toisen surussa ja tuskassa. Osaamme asettua toisen ihmisen asemaan, myös digitaalisessa viestinnässä.

Hankalaksi tilanne voi tietysti tulla siinä tapauksessa, että arvioimme toisen ihmisen toimintaa, persoonallisuutta tai tekemisiä vain sen perusteella, mitä somessa näemme. On hyvä pitää tietty suodatin päällä ja muistaa, että se, mikä näkyy on vain pintaraapaisu.

Me emme voi tietää minkälaisia taisteluita tai ongelmia seuraamallamme henkilöllä on. Minkälaisessa elämäntilanteessa hän on tai, mitä käy henkilökohtaisessa elämässään läpi. Ihan yhtä vähän voimme tietää niistä ihmisistä, jotka tulevat kadulla meitä vastaan. Siksi ei pitäisi liian heppoisin perustein lähteä ainakaan tuomitsemaan ketään.

Maailmaan mahtuu niin paljon vihaa ja kateutta, soopaa ja pahuutta. Pyritään ainakin omalla toiminnallamme edistämään suvaitsevuutta, iloa, hyvyyttä ja tasa-arvoa.

Tämä ei tarkoita, etteikö ikävistä  ja vaikeista asioista voisi puhua, epäoikeudenmukaisuuteen tarttua ja olla eri mieltä asioista. Kriittistäkään keskustelua ei pidä kaihtaa. Myönnän silti, että itsekin välillä purnaan, kiukkuan ja örisen, ihan turhistakin asioista.

Eniten minua kuitenkin koskettaa se, että osaa myöntää erheensä ja uskaltaa pyytää anteeksi, myös somessa. Se on hienoa se.

<3 Anna

Kuvat tämän päivän retkeltämme Sardinian Algherosta.