Yhteyden syntyminen uusperheessä vaatii tietoista työtä
Joka perheessä on totutut tavat kotitöiden hoitamiseen, ruuanlaittoon ja yhteisen vapaa-ajan viettoon. Perheellä on myös tarina, joka kertoo, keitä me olemme, mistä tulemme ja mitä olemme kokeneet. Uusperheessä näitä sääntöjä ja tarinoita on kaksinkertainen määrä ydinperheeseen verrattuna. Elämä kahden perheen kaksilla säännöillä muodostuu ennen pitkää mahdottomaksi. Siinä missä ydinperheen asioiden oletetaan usein menevän omalla painollaan, uusperheessä tarvitaan selkeitä valintoja ja tietoista työtä yhteyden rakentamiseksi.
Jos yhteisten tapojen ja toimintamallien luominen unohtuu, vanhemmuutta luonnehtii toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset
Yhteinen vanhemmuus syntyy yhdessä kasvattamalla. Jos yhteisten tapojen ja toimintamallien luominen unohtuu, vanhemmuutta luonnehtii toistuvat ulkopuolisuuden kokemukset. Erityisen herkästi ulkopuolisuutta kokee se uusperheen vanhempi, jolla ei ole biologisia lapsia. Samanaikainen suhteen luominen toisen lapsiin ja oman vanhemmuuden mallin rakentaminen ei ole helppo tehtävä, varsinkaan kun kumppanilla on lajissa jo vuosien etumatka.
Joskus nakit pitää oikeasti laskea ja limsan määrä mitata viivoittimella
Myös lapset kamppailevat ulkopuolisuuden kokemusten kanssa uusperheessä. Kaikkiin sisarussuhteisiin liittyy kateus ja ajoittaiset ulkopuolisuuden kokemukset, mutta uusperheessä täytyy vanhempien olla poikkeuksellisen tarkkana siitä, että lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Ketkä lähtevät matkaan, kun viikonloppuna mennään uimahalliin? Omat lapset, omat ja yhteiset lapset vai kaikki halukkaat? Onko vierailevilla lapsilla samat oikeudet kuin perheessä pysyvästi asuvilla lapsilla? Onko uusperheen yhteisillä lapsilla kokemus, että heidän kanssaan eletty arki on yhtä arvokasta kuin vierailevien lasten kanssa koetut juhlahetket? Mitä lähempänä toisiaan uusperheen lapset ovat iältään, sitä pienemmissä yksityiskohdissa tasapuolisuutta varmistellaan. Joskus nakit pitää oikeasti laskea ja limsan määrä mitata viivoittimella.
Toisin kuin ydinperhe, uusperhe tuo puolison lasten myötä elämään myös puolisoiden exät, lasten muualla asuvat biologiset vanhemmat. Vanhempien hyvä yhteistyö eron jälkeen on lapsen etu, mutta yhteydenpito voi aiheuttaa helposti ulkopuolisuuden kokemuksia uusperheen toisessa vanhemmassa. Kun uusperheessä asuva lapsi pääsee ripille tai saa lakkinsa, ketkä vanhemmista seisovat ovella ja ottavat onnittelut vastaan? Ex-puolisoiden läheisyyden osoitukset tai pitkäksi venyvä puhelu voi tuntua vaikeilta. Yhteydenpidon rajoista on hyvä keskustella ja sopia, mieluimmin etukäteen.
Paras lääke uusperheessä koettuun ulkopuolisuuteen on keskustelu
Paras lääke uusperheessä koettuun ulkopuolisuuteen on keskustelu. Vanhempien parisuhde on uusperheenkin ydin. Yhteistyö ei synny itsekseen, sitä on rakennettava aktiivisesti. Yhteistyön rakentamista on sen sietäminen, että toisesta perheestä tulevat tavat ovat itselle ehkä aluksi outoja ja vaikeita. Samalla lailla tulisi olla kärsivällinen sen suhteen, että puolisolla on kasvukipuja uusperheen vanhemmaksi tulossa. Vanhempien pitäisi voida tuulettaa tunteitaan toisilleen, vaikka houkutus omien lasten puolustamiseen on suuri. Monen mielestä tässä kehittyminen onkin yksi vaikeimmista vanhemmuuden tehtävistä.
Lasten kanssa keskusteleminen on myös tärkeää. Perhepalavereissa linjataan ja sovitaan, miten asiat hoidetaan uudessa kokoonpanossa, ja mitkä ovat kunkin perheenjäsenen oikeudet ja velvollisuudet.
Toinen hoitava elementti on aika
Toinen hoitava elementti on aika. Uusperheeksi kasvaminen on prosessi, ja prosessit vaativat aikansa. Moni ongelma ratkeaa ajan kanssa, kun perheenjäsenten vuorovaikutus lisääntyy ja keskinäinen luottamus kasvaa. Aikaa tarvitaan myös uuden perheen uuden tarinan rakentamiseen. Yhdessäolo, lomat, juhlat ja matkat rakentavat kuvaa siitä keitä me olemme tässä uudessa porukassa. Valokuvat ovat myös tärkeitä muistojen luomisessa.
Aika on tärkeä uusperheen kehitykselle, mutta ei kaiken mittari. Uusperheen kautta syntyneet uudet ihmissuhteet voivat tulla tärkeiksi ja hyvät kokemukset kantaa elämässä, vaikka yhdessä elettyjä vuosia ennen lasten itsenäistymistä ehtisi kertyä vain muutamia.