Pitkäaikainen puoliso – se läheisin, mutta usein niin ärsyttävä tyyppi!

 

Pitkässä parisuhteessa huomaamme välillä pohtivamme tällaistako loppuelämäni on? Tämäkö on sitä Rakkautta, eikö muuta ole enää odotettavissa? Oma parisuhde ei tunnu prinsessasatujen ”elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -tarinalta ja on kaukana romanttisista elokuvista ja naistenlehtien parisuhdekuvauksista. Oma puoliso ei tunnu enää ”siltä oikealta”, vaan tyypiltä, joka sopisi paljon paremmin jollekin muulle. Monet asiat vain ärsyttävät, puoliso ei tee mitään oikein. Hän ei puhu, ja jos puhuu, ihan vääriä asioita väärällä tavalla. Hän ei näytä samalta kuin ennen ja on muuttunut luonteeltaan vaikeammaksi.

Joku ikävöi alkuhuuman hetkiä. Enkö koskaan enää tunne jännää kihelmöintiä vatsassa, eikö pääni enää koskaan täyty vaaleanpunaisista ajatuksista? Jotkut kertovat rakastumisen tunteen jatkuneen koko pitkän suhteen, onnittelut heille! Useimmat tunnistavat alun rakastumisvaiheen jääneen taakse viimeistään parin vuoden jälkeen. Kaikilla ei ole ollut romanttista ja ihanaa alkua. Sen puuttuminen voi olla surullista vaikeina aikoina, edes sen muistelusta ei saa voimaa.  

 

Pahimmissa parisuhdetuskissa on hyvä tarkastaa nämä asiat:

• Olenko minä ihannepuoliso, pitäisinkö itsestäsi kumppanina? Yritänkö edes olla siedettävä vai olenko kovin välinpitämätön sille, mitä hän minusta ajattelee? Pidänkö hänen suhteessa pysymistään itsestään selvänä?

Toisen kritisoiminen on helppoa. Vaikeinta on tarkastella omaa toimintaansa, nähdä itsensä ja käytöksensä realistisesti ja tunnustaa puutteensa toiselle. Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Koska olet viimeksi tehnyt puolisoasi miellyttäviä myönnytyksiä kuten hillinnyt häntä ärsyttävää käytöstä, nähnyt vaivaa ulkonäön suhteen hänen mielikseen tai antanut positiivista palautetta? Nämä asiat eivät ole turhia eivätkä teeskentelyä vaan toisen huomioimista!

• Kuinka minulla itselläni henkilökohtaisesti menee? Olenko tyytyväinen työhöni, kotona olemiseen, ystävyyssuhteisiini, harrastuksiini tai muuhun elämään, johon puolisoni ei kuulu?

Niin helppoa kuin onkin syyttää puolisoa vain ja ainoastaan kaikesta, hän ei ole syypää kaikkeen! Hän ei myöskään voi olla kaiken pahoinvointisi oksennusastia. Puolisosi pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi tai tyytyväiseksi, siitä vastuu on sinulla itselläsi! Parisuhde ei voi olla koko elämäsi.

• Voisinko kanavoida aggressioni johonkin muualle kuin parisuhteen kannettavaksi?

”Kylmää kautta” eläessämme voi olla parempi antaa toiselle tilaa kuin takertua jankuttamalla asioita, jotka hän on kuullut monta kertaa. Rakentava erillisyys ei kuitenkaan tarkoita mykkäkoulua tai luovuttamista parisuhteesta. Kanavoi turhautumisesi omaa hyvinvointiasi tukevaan toimintaan kuten liikuntaan ja tehkää yhdessä molemmille mukavia asioita! Uskoudu ystäville, hae tukea, uutta näkökulmaa ja vertailukohtaa parisuhteellesi.

• Mitä rakkaus merkitsee minulle? Mitä mieltä olen lauseesta ”rakastamisessa on kyse tahdosta rakastaa.” Onko rakastaminen minulle leijuvaa onnen huumaa vai jotain vakiintuneempaa ja rauhallisempaa?  

Rakastuminen on monille helppoa, rakastaminen paljon vaikeampaa. Pitkän suhteen hankalina aikoina on hyvä olla kärsivällinen (lukuun ottamatta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikeaa päihdeongelmaa tai muuta kestämätöntä asiaa). Pitkän parisuhteen rikkaudet näyttäytyvät mm. sitoutumisen tuomana turvana, rauhana olla oma itsensä, rinnalla kulkemisena ja hädässä auttamisena. Parhaimmillaan toinen ihminen oppii todella tuntemaan sinut ja sinä hänet. Epätäydellisyyksistä huolimatta puoliso haluaa olla kanssasi, mikä on suuri ja merkittävä asia. 

• Ajattelenko, että vaihtamalla paranee? Tiedänkö jossain olevan täydellisen kumppanin? Himoitsenko itselleni ystäväni puolisoa tai työkaveriani? Kestäisinkö uutuudenviehätyksen haihduttua hänen suurta intohimoaan harrastukseensa, kiinteää suhdetta vanhempiinsa tai tapaa vaipua ajatuksiinsa?

Jotkut ovat sitä mieltä, että vaihtamalla paranee. Jotkut kertovat, että vaihtamalla paranee hetkeksi ja jotkut ovat joutuneet vielä pahempaan suohon. Ärsyttäviä asioita tulee uudessa puolisossakin valitettavasti ilmenemään, jopa niitä alkuun sinua viehättäneitä piirteitä. Miellyttämishaluinen puolisokin voi alkaa ärsyttää mukavuudellaan. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, meillä kaikilla on omat hankaluutemme.

• Onko mahdollinen eroajatuksesi todellinen suunnitelma vai voimauttava unelma rauhallisesta omasta tilasta?

Jos mietit eroa usein, jossain vaiheessa todennäköisesti ymmärrät, että jotain on tehtävä. Se voi johtaa viimeiseen ponnistukseen muutoksen suuntaan. Eroajatus, usein yksityinen sellainen, voi myös antaa voimaa. Kun vaikeimpina hetkinä mielessään kuvittelee toivotun olotilan, jo tämän vaihtoehdon olemassaolo voi helpottaa. Samalla mielikuva elämästä ilman tuttua, ärsyttävää ja samalla rakasta puolisoa voi saada ymmärtämään, että et pysty elämään ilmankaan.  

• Onko tämä pysyvä vaihe parisuhteessani, onko vastaavista hetkistä aiemminkin selvitty? Onko suhteemme vielä yrittämisen arvoinen?

Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä. Jos huonoa vaihetta on kestänyt kauan ja kotikonstit on käytetty tuloksetta, olisiko aika hakea ulkopuolista apua? Pari kertaa ei valitettavasti riitä muutoksen saamiseksi eikä terapeutti taio suhteestasi uutta ja ihanaa, mutta keskustelu terapeutin vastaanotolla on eri asia kuin kotona! Parikäynneillä yleensä selviää myös se, onko yhdessä jatkamiselle edellytyksiä.

  

Muutosta parempaan toivoen,

 

Nina Kauppinen, perheneuvoja