RASKAANA. <3

Alun perin ajattelin, että haluaisin omistaa tämän postauksen vain tälle sisälläni kasvavalle pienelle ihmeelle, mutta hänen matkansa lukeutuu paljon suurempaan tarinaan. Toisaalta tuntuu vieläkin ihan surrealistiselta kirjoittaa mitään tästä, koska tavallaan kaikki tämä tuntuu edelleen todella hämmentävältä, ja niin paljon on tapahtunut niinkin lyhyen ajanjakson sisällä.

Olen raskaana. Olen ollut myös raskaana aiemminkin, ja pidemmällä kuin nyt. Tämä ei ole ensimmäinen lapsemme. Menetimme pienen poikamme viime kesän lopulla TAYSissa, ja jouduimme hyvästelemään hänet toisella raskauskolmanneksella ja siten aivan liian varhain. Tämä mursi sydämemme, ja pyöräytti elämämme ympäri aivan täysin.

Raskaan syksyn lopulla saimme kokea uuden mullistuksen. Oikein upean sellaisen. Tämä pieni ihmisen alku ilmoitti tulostaan, ja on siten tuonut toivoa, iloa ja suunnatonta onnea kaiken sen suunnattoman surun keskelle. Hiljalleen on myös alkanut palautua luotto siihen, että elämässä tapahtuu myös niitä kauniita ja hyviä asioita. Kaipaus ja suru on edelleen kova, mutta niin on myös rakkaus tätä pientä tulokasta kohtaan. Tämä toinen lapsemme on meille aivan yhtä tärkeä kuin ensimmäinenkin.

Ensimmäinen kolmannes on ollut suurta myllerrystä monellakin tapaa. Hyvin eri tavoin kuin ensimmäisessä raskaudessa, ja luonnollisesti se on niin. Eihän tämä ole enää ensimmäinen raskauteni eikä ensimmäinen lapsemme. Asian käsittely on ollut iso työmaa, mutta olen silti kokenut tämän ajan päällisin puolin todella onnelliseksi ajaksi, joka on ollut myös täynnä kiitollisuutta.

Nyt toiselle kolmannekselle siirtyessä isoimman helpotuksen ja huojennuksen tässä tunnemylläkässä on tarjonnut itselleni juuri sen asian sisäistäminen, etten tosiaan odota ensimmäistä lastamme. Odotan tällä hetkellä toista lastamme. Vaikka ulospäin speksit näyttäisivätkin erilaiselta, niin meille tämä todellisuus on kuitenkin selkeä. Se on ollut meidän todellisuuttamme jo viime vuoden keväästä asti. Sitä todellisuutta olemme eläneen läpi kesän ja sen vaihtuessa syksyyn ja lopulta tähän talveen.

Raskaana oleminen on ollut itselleni tuttua tähän mennessä, ja vielä on matkaa itselle “uusiin viikkoihin”. Tämä ei ole kuitenkaan vain raskaana olemista toiseen kertaan. Tämä on toisen lapsemme tarina, joka on toivottavasti vasta aluillaan, ja tulisi kantamaan pitkälle eteenpäin vuosikymmenien ajan.

Vaikka tälläkin hetkellä jossain toisessa ulottuuvuudessa miellä voisi olla vastasyntynyt pieni poika sylissämme, tunnen silti suunnatonta kiitollisuutta ja onnea siitä, että olemme saaneet tämän uuden mahdollisuuden ja sisälläni kasvaa pieni ihmisalku. Ja vielä näinkin pian menetyksemme jälkeen, sillä nämä asiat eivät ole aina omissa käsissä.

Ja nyt. Olen aivan hurjan onnellinen, ja uskallan luottaa siihen, että ehkä ihan oikeasti kaikki menee tällä kertaa hyvin. Että tämän lapsen me saamme pitää ja saamme hänet kesällä elävänä syliimme.

Pidä tiukasti kiinni pieni rakas, ja kasva isoksi ja vahvaksi. Niin, että näemme sitten heinäkuussa. <3