11 VUOTTA YHDESSÄ – MITEN IHMEESSÄ?

11 vuotta. Se on melkoisen pitkä aika. Tällaisessa ajassa kerkeää sattua ja tapahtua sekä molemmat osapuolet kasvaa ja muovautua. Kyllähän kun tuo vihkipappi kyseli vihkiseremoniaa suunnitellessa, että miten me olemme päätyneet pysymään yhdessä. Mies siihen tokaisi, että kyllähän me vaan ollaan kasvettu yhteen. Eihän tuossa voinut kuin kompata, koska näinhän siinä tosiaan on käynyt.

Mä olin itse seitsemäntoista, kun alettiin seurustelemaan. Aika nopeasti oli selvää, että nyt osui napakymppiin, iskettiin häränsilmään, voitettiin Eurojackpot ja mitä näitä nyt oli. Suhteellisen nopeasti päädyttiin muuttamaan yhdessä opiskelemaan toiseen kaupunkiin ja nitomaan elämä aika tiukasti yhteen.

Kyllähän näihin vuosiin on mahtunut tarinoita ja tapahtumia niin hyvässä kuin pahassakin. Eräs lukijani tiivisti myös hyvin asian, kun jaoin oman tarinani burnoutiin liittyen tässä hetki sitten. Kyllähän tuollaiset asiat voivat parisuhdetta parhaimmillaan vahvistaa, eikä sitä aina voi ulkopuolelta tietää, mitä jokaisella on taustallaan. Ulospäin moni asia näyttää kovin ruusuiselta, mutta eihän asiat ole koskaan vuoren varmasti sitä, miltä ne näyttävät.

Ja jos totta puhutaan, niin tuo muutaman vuoden takainen tilanne on vain osa sitä, mitä meidät on yhteen nitonut. Ei se elämä ainakaan meillä ole pelkkää ruusuilla tanssimista ollut, mutta siitä on ainakin helpompaa tehnyt se, että on ollut joku, jonka kädestä pitää kiinni. Joku joka pysyy siinä, vaikka kuinka lujaa tuulisi, ja vaikka mitä tapahtuisi. Hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tukee, vaikka mitä tulisi tielle. Ja päinvastoin.

Onneksi ollaan saatu koettua yhdessä myös paljon hyvää ja ainutkertaista. Kun jotain mieletöntä osuu kohdalle, ei ole tarvinnut kahta kertaa miettiä, kenelle ensimmäisenä hihkuen soittaa. Kun eteen on jommalle kummalle tullut mielettömiä tilaisuuksia, on ollut selvää, että me molemmat olemme siinä mukana. Ei kapuloina kummankaan rattaisiin vaan öljynä ketjuihin ja bensana yhteiseen liekkiin. Kun toinen onnistuu, on se meille molemmille ilon ja ylpeyden paikka.

Jos mietin 11 vuotta taaksepäin, niin elämä ja sen näkymät olivat aivan erilaisia. Unelmat ovat muuttuneet ja elämäntilanteet matkan varrella aivan erilaisia, mitä ehkä kumpikaan meistä olisi osannut kuvitellakaan. On ollut helppo kuunnella omaa itseään ja edetä kohti itsensä näköistä elämää, kun vieressä on ihminen, joka ei ole kyseenalaistanut omia päätöksiä tai unelmia. Loppupeleissä hämmentävän monista asioista on tullut meidän yhteisiä, ja välillä oikein huvittaa, että miten paljon toisen liikkeelle laittamista asioista ja kiinnostuksen kohteista on tahmautunut tujakasti meihin molempiin.

Tällä hetkellä tunnen olevani jonkinnäköisessä tienristeyksessä. Muutoksia on ollut paljon ilmassa ja päässä pyörii aika perustavanlaatuiset kysymykset todella monella eri elämän osa-alueella. Tässä tuulessa tuntuu niin turvalliselta, että vieressä on ihminen, jonka tukeen ja turvaan voin luottaa, ja jonka kanssa voi jakaa nämä päätökset. Näin ei pelota ainakaan ihan niin paljoa. <3

Pusuja viikonloppuun!

LUE AIHEESEEN LIITTYEN:
Koko elämä saman miehen kanssa? Ahdistaako?
& 14 x Miten pitää parisuhde kunnossa?

EDELLINEN JUTTUNI:
Fitnessin MM-kisat Vlog – Ulkona nyt!

♥  SEURAA MINUA  ♥
YouTube // Bloglovin // Facebook // Instagram