4.4.2019

Vaietut virtsavaivat (ja mitä urodynaamisessa tutkimuksessa tapahtuu)

Vaivat, jotka kuuluvat alapäähän, ovat usein vaiettuja asioita. Niistä ei juurikaan puhuta, varsinkaan omalla kohdalla. Lieneekö kulttuurista häveliäisyyttä, vai mitä. Toki ihmisellä on oikeus olla puhumatta omista asioistaan.

Itselle oman kropan normaalista poikkeava toiminta on jotenkin noloa – ehkä yleisestä ilmapiiristä johtuen. Silti olen blogissa ottanut alusta saakka avoimen linjan MS-taudista ja sen oireista kirjoittamisen suhteen. Tieto ei aina lisää tuskaa, vaan antaa myös toivoa ja rikkoo tabuja. Vaietut virtsavaivat on hyvä ottaa puheeksi, koska niissä ei ole mitään hävettävää.

Kirjoitin viime syksynä ensimmäisen kerran MS-taudin tuomista virtsaamisvaivoista. Ne pahenivat huomattavasti joulukuun pahenemisvaiheen yhteydessä. Virtsaamistakin pitää itsestäänselvyytenä siihen saakka, kun siihen tulee ongelmia. Minua tuo itsestäänselvyys on jossain määrin alkanut jännittää: tuleeko se pissa vai ei? Sen jännityksen kanssa ei ole mukava elää.

Vaietut vaivat ovat yleisiä

Virtsaamisongelmat ovat aika yleisiä MS-taudissa. Epäilen, että virtsaamiseen liittyvät ongelmat ovat monelle terveellekin jossain vaiheessa elämää tutuksi tuleva juttu. Naisen virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on tavallinen oire, joka satunnaisena koskee puolta kaikista naisista ja sen säännöllisyys lisääntyy iän myötä. Miehillä suurentunut eturauhanen saattaa aiheuttaa virtsaamisongelmia. Minulla virtsaamisvaivat sattuivat alkamaan jo ennen neljääkymmentä ikävuotta, “kiitos” MS-taudin.

Mitä virtsateiden toiminnallisessa testissä tapahtuu?

Virtsateiden toiminnallisella eli urodynaamisella testillä katsotaan nimensä mukaisesti, mitä alemmissa virtsateissä tapahtuu (vai tapahtuuko mitään).

Kävin maanantaina ensin munuaisten ja rakon ultraäänessä. Siltä ei löytynyt syytä virtsaamisvaivoihini. Ultran jälkeen kävin lirauttamassa urologian poliklinikalla portatiivilla jonkinlaisen laitteen päälle, joka mittasi virtsasuihkua. Minun kohdalla suihku näytti jatkuvasti alkavaa ja loppuvaa virtsaamista, joka johtuu siitä “änkäämisestä”, jonka avulla saan virtsan rakosta ulos.

Tänään oli vuorossa alempien virtsateiden toiminnallinen tutkimus eli urodynaaminen tutkimus. Infolappusen tästä luettuani olin jo melko jännityksessä testin suhteen. Onneksi osaava henkilökunta saa epämiellyttävienkin toimenpiteiden aikana potilaan olotilan turvallisen tuntuiseksi. Miellyttävä urodynaaminen testi ei ollut, mutta ei lähellekään niin kamala, millaiseksi olin sen ajatellut. Jännittäminen oli täysin turhaan.

Tutkimuksesta kerron vain potilaan osan, koska se on ainoa osa, jonka tiedän. En niinkään mitään teknisempiä asioita tai tarkempaa selvitystä, mitä hoitaja tekee tutkimuksen aikana. Vaikka itse olen hoitoalalla, pyrin olemaan pelkkä potilas, silloin kun olemaan potilaana.

Katetri on otettu vanhaksi menneestä paketista. Näitä tavaroita en huvikseni auo.

Putkea putken perään ja viereen

Tutkimusta edeltävästi rakko tyhjennettiin. Jännistykseltäni rakko ei suostunut tyhjenemään vessassa. Testiä varten virtsaputken kautta laitettiin ohut virtsakatetrin kaltainen katetri (pesun ja puudutusgeelin jälkeen). Rakko tyhjennettiin toisella katetrilla. (eli virtsaputken kautta rakossa oli kaksi putkea) Myös peräsuoleen laitettiin ohut painemittari (taas ohut muoviletku).

Katetrin jälkeen rakkoa alettiin täyttää hitaasti nesteellä. Tietyissä vaiheessa tuli kertoa, milloin rakko alkaa tuntumaan täydeltä, milloin tuntuu virtsaamistarve ja milloin on pakko saada tyhjentää rakko. Nesteen jälkeen rakko piti taas tyhjentää istuvassa asennossa tutkimus tuolissa/pöydällä . Ei onnistunut minulta. Siispä rakkoni tyhjennettiin taas katetrilla. Tämän jälkeen rakkoon laitettiin toista nestettä, joka tuntui kylmältä ja minulla sai koko lantion alueen polttelemaan epämiellyttävästi. Rauhallisesti hengitellessä tuo tunne hävisi muutamassa minuutissa. Tutkimuskatetri otettiin nesteen laiton jälkeen pois rakosta ja painemittari pois peräsuolesta.

Toisaalta yliaktiivinen, mutta toisaalta laiskanlainen rakko

Tutkimuksen jälkeen oli lääkärin luona käynti. Testien tulokset kertomieni virtsaamisongelmien kanssa viittasivat aika tyypillisiin MS-taudin aiheuttamiin virtsarakon ongelmiin. Niihin aloitetaan lääkitys ja jos se ei tehoa tai ongelmat pahenevat, niin sitten kokeillaan jotain muuta.

Nyt kaikki pahimmat pelkoni ovat käyneet toteen

Minulle suositeltiin myös kertakatetrointia (eli virtsakatetri otetaan pois heti virtsan pois tulon jälkeen sen sijaan, että se jätetäisiin rakkoon). Se, kuinka usein ja milloin katetroin, jää minun oman harkintani varaan. Veikkaan, että alan katetroida nyt päivittäin jo ihan harjaantuakseni siinä. Vessassa jatkuva käyminen on alkanut jo jossain määrin rajoittaa päivääni. Siellä tulee istuttua jo aika tovi päivän aikana.

Minulla on ollut kaksi painajaista: ensimmäinen oli, että sairastuisin MS-tautiin. Se kävi toteen melkein kaksi vuotta sitten. Toinen painajainen oli virtsakatetrin kanssa eläminen. Sekin on aika lailla nyt käynyt toteen. Painajaiset toteutuivat, mutta elämä jatkuu. Ei ennallaan (ja monessa suhteessa se on hyvä asia). Elämä kuitenkin jatkuu.

Ehkä virtsakatetrit eivät niinkään ole taas uusi leima kroppaani siitä, että se ei toimi normaalisti vaan on viallinen sairauden vuoksi. Ehkä katetrin tulevat auttamaan minua saamaan taas MS-taudin varastamista alueista hieman kontrollia takaisin minulle itselleni – ja se on hyvä asia.