Mitä sairautta vastaan taistelu on?

Sain eilen huonoja uutisia. Uutisia, joita osasinkin odottaa. Viime viikkoinen selkäytimen magneettikuvaus näytti, että  MS-tauti oli aktivoitunut. Voinnissa se on tuntunut jo joulukuusta saakka. Nyt mietitään tulee mahdollinen lääkkeen vaihto tehokkaampaan. Nykyinen lääke, Gilenya, ei näytä pitävän sairautta aisoissa. Kova taistelu sairautta vastaan on edelleen meneillään, mutta kuinka kovaa sen taistelun tarvitsee olla?

Taistelu terveeksi

Moni on varmasti kuullut termin “taistella sairautta vastaan”. Usein termiä kuulee käytettävän kuolemaan johtavissa sairauksissa. Taistellaan kuolemaa vastaan. Pidetään kynsin ja hampain elämästä kiinni. Sairaus voitetaan. Entä kun kysessä on sairaus, jossa parannusta ei ole? Itse kyllä päätin taistelevani sairautta vastaan saadessani siitä diagnoosin. Tai oikeastaan päätin, etten anna MS-taudin tulla esteeksi elämääni.

Sairaus elämässä esteenä

Tosiasia kuitenkin on, että MS-tauti on tullut esteeksi elämääni sen monelle osa-alueelle. Jos taistelen esteiden läpi ja vien itseäni äärirajoilleni, se kostautuu aina. Kosto yhdestä hyvästä ja tehokkaasta päivästä on useampi päivä sängyn pohjalla kipeänä ja uupuneena.

Minun voimavaroilla ei tavoitella enää suuria. Sairauden tuoma taloudellinen tilannekin rajoittaa monen asian tavoittelua. Intoa uuteen ei juurikaan löydy, kun “nyt ei jaksa” on turhankin tuttu mantra. Onko taistelu MS-tautia vastaan menetetty?

Olen luopunut monesta asiasta viimeisen kahden vuoden aikana ja luovuttanut myös. Luovuttaminen… siinä on negatiivinen kaiku. Kaikki tarpeellinen on kuitenkin jäljellä elämässä. Kaikki, jonka merkitys on korostunut sairauden aikana ja mitkä ovat voimavaroja sairauden kanssa elämiseen. Usko, rakkaus, läheiset… Itsestäänselvyydet ovat muuttuneet päivittäisiksi kiitollisuuden aiheiksi.

Mitä sairautta vastaan taistelu on?

Ehkä sairautta vastaan taistelua voisi tarkastella hieman eri kantilta. Mitkä ovat kalleimmat asiat, joita sairaus ja sairastuminen usein ihmiseltä vie? Itse ajattelen niiden olevan elämän ilo ja kiitollisuus. Niiden tilalle tulee harmaus, joka ympäröi jokaista päivää ja katkeruus, joka syö ihmistä.

Saattaisit pitää postauksesta: Päivä elämästäni MS-taudin kanssa

Kaikki eivät koskaan saa toimintakykyään sairautta edeltävälle tasolle, vaikka kuinka taistelisi ja muuttaisi elämäntapojaan. Sairauden etenemistä ei välttämättä pysty estämään, vaikka kuinka yrittäisi. Sen taistelun moni häviää, koska ne ovat asioita, joihin emme aina pysty taistelullamme vaikuttamaan.

Itse koen taistelevani sairautta vastaan juuri sillä, että pyrin löytämään iloa elämään. En erityisistä huippuhetkistä tai etsimällä etsien. Ne löytyvät arjesta. Kipujen, äärimmäisen uupumuksen ja jalkojen heikotuksen keskellä olen kiitollinen kun pääsen 300 metrin matkalle ihailemaan kuuta koiran pissalenkin ajaksi. Tai se kun liikutun melkein kyyneliin saadessani lapsilta tiukan halauksen ja sanat “äiti, rakastan sua”. Hauskat memet Instagramiin siskolta ja tsemppaavat kommentit kavereilta ovat kultaakin kalliimpia.

Ei jalansijaa katkeruudelle

MS-tautiin sairastuminen olisi ollut “hyvä” paikka katkeroitua. Päätin, että sille en suo jalansijan. Vaikka välillä alakulo ottaa kiinni ja suusta ei tule kuin puhetta, kuin kuinka hankala on olla, en ole kuitenkaan MS-taudin uhri. Vaikka välillä kirpaisee kateus muiden terveestä elämästä ja siitä, kuinka paljon muut tekevät, muistutan, että oma elämäni on juuri siinä tilassa, missä sen kuuluukin olla – tämä sairaus mukana. Katkeruus ei kuulu minun elämääni.

Minulle sairauden kanssa taisteleminen on sitä, että en anna sen pintaan nostamien tunteiden ottaa valtaa. Taistelua on löytää hymy ja kiitollisuus tästä hetkessä kaiken sen kamalankin keskellä, mitä tämä sairaus tuo tullessaan.

Mitä ajatuksia postaus herätti? Oletko samaa mieltä sairautta vastaan taistelussa vai ei? 

Seuraatko blogia jo somessa?

Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiin tästä

**********

Blogin suosituimpia postauksia:

Mitä kaikkien tulisi tietää fatiikista eli äärimmäisestä uupumuksesta?

Mitä, jos olisin sairastunut MS-tautiin Englanissa asuessani?

Asia, mikä MS-taudissa ärsyttää eniten