Kuinka sairastuin stressistä

Uutisissa kerrotaan, että jo lukiolaiset hukkuvat stressin. Siitä huolimatta meidän yhteiskunnassamme stressi ja kiire ovat valitettavasti edelleen kuin kunniamerkit rinnuksessa. Silloin kun valittaa kiirettä ja kertoo olevansa stressaantunut, muut ajattelevat automaattisesti ihaillen, kuinka tehokas toinen on. Näin ainakin moni meistä luulee.

Pitkään jatkunut stressi on kuitenkin itsessään jo sairaus ja voi pahimmillaan edesauttaa, miksi jokin toinen sairaus iskee juuri silloin kuin iskee. Minä uskon, että sairastuin stressistä. Tai oikeastaan uskon, että juuri pitkään jatkuneen stressin vuoksi MS-tauti tuli ryminällä päälle silloin kun se diagnosoitiin.

Stressi on hyvästä ja pahasta

Pitkään jatkuneellakaan stressillä ei ole enää negatiivinen kaiku. Se on miltei jotain, mitä tavoitella. Stressi on osoitus, että ihmisellä on monta rautaa tulessa ja stressistä huolimatta hän pystyy hoitamaan kaiken (vai olenko ainoa, joka näin on ajatellut?). Ihminen pystyy “venymään ja paukkumaan” tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes stressistä palautuminen ei enää onnstu.

Kaikki stressi ei tietenkään ole pahasta. Lyhytkestoinen stressi antaa energiaa ja auttaa hyvään suoritukseen, mutta kuinka moni stressistä ja kiireestä valittava viittaa stressillä tuohon hyvään stressiin? Uskon, että monelta tuo hyvä stressi jää nykyään huomaamatta.

Oliko sairauden puhkeaminen minun syytäni?

Mietin saatuani MS-diagnoosin, olinko itse jotenkin syyllinen sairauden puhkeamiseen. Ensimmäisen kerran MS-hoitajan tapaamisella hoitaja painotti heti, että sairauden puhkeaminen ei ole minun syytäni. Psykologin luona keskustelimme stressistä. Psykologi oli tehnyt paljon töitä MS-diagnoosin saaneiden ihmisten kanssa ja monella oli ollut pitkä stressijakso juuri ennen sairauden puhkeamista.

Minulla oli ollut vuosia kestänyt stressi ennen sairauden puhkeamista. Siihen oli limiytyneet yhteen työstressi, kaikki Suomeen muuttamisesta johtuneet stressit, jatkuva univaje, joka osaltaan lisäsi stressin sietokyvyn alenemista. Ehkä sairaus puhkesi rajusti juuri silloin kuin se puhkesi sen pitkään kestäneen stressin vuoksi. Ehkä juuri myös sen stressikuormituksen vuoksi sairaus on ollut aggressiivinen sen diagnoosista saakka.

Stressi terveyden vihollisena

Stressi on myös MS-taudin oireilun vihollinen ja saattaa aiheuttaa pahenemisvaiheita. Viime vuoden lopun pahenemisvaiheeni oli stressin aiheuttama, joka tuli työkokeilun aikana. Työ itsessään ei aiheuttanut stressiä, mutta laitoin taas oman kroppani liian koville. Ajattelin sen kestävän kuormitusta, mutta olin väärässä. Ei ollut ensimmäinen kerta. Kroppani oli kertonut minulle jo useamman viikon kuormittumisesti. Mitä minä tein? Otin lisää pillereitä ja kerroin itselleni, että tämä on normaalia.

MS-tautia edeltävää monen vuoden stressiäkään en ottanut tosissani. Painoin koko ajan eteenpäin selvistä uupumuksen merkeistä huolimatta. “Sitten haudassa ehtii levätä” ja uskomus, “kyllä tämä tästä helpottaa”, ovat tuttuja suomalaisia sanaparsia, joita minäkin hoin itselleni. Haudassa ehtii levätä, varsinkin kun sinne laittaa itsensä varhaisessa elämänvaiheessa jatkuva stressin vuoksi!

Typeräähän kaikessa oli se, että tiesin olevani stressaantunut ja sanoin sen vähintään kerran päivässä, ellen useamminkin. Kroppani yritti kyllä pyytää tahdin hidastamista. Olin ärtynyt, minulla oli univaikeuksia, sairastuin jälleen masennukseen, olin koko ajan väsynyt ja kaikki tuntui kaatuvan päälle. En vain kuunnellut elimistöni, koska “kunnon ihminen tekee hommat, ei loppuun vaan erittäin hyvin ja hieman yli sen lopunkin”. Tuollainen kieroutunut ajatusmalli liittyy paljon minun täydellisyyttä vaativaan luonteeseeni.

Kuuntele kroppaasi

Nyt taas eläkkeellä ollessa (ei se vielä kunnon eläke ole vaan määräaikainen sellainen) huomaan sanovani ainakin muutaman kerran viikossa, että olen stressaantunut. Ehkä sen vuoksi, että stressin sietokykyni on laskenut entisestään. Kroppani reagoi nopeasti jos stressitasoni nousee edes vähän siitä “zen-tilasta”, jota pyrin pitämään yllä.

Kroppaa on ollut pakko opetella kuuntelemaan – vastoin omaa tahtoani. Minä haluaisin olla liikkellä koko ajan. Tehdä samoja asioita, joita aiemmin ja ennen kaikkea samalla aikataululla. Minusta tuntuu, että jään jostain paitsi, koska joudun ottamaan niin rauhallisesti. Se kiukuttaa ja tympäisee. Yritän tunteistani huolimatta suoda ruumiilleni ja mielelleni sen tarvitsemaan lepoa.

Myönnän, että aika usein edelleen se oma mieleni vie voiton kropan toivomuksista. Nykyään ei kuitenkaan tarvita viikkojen tai kuukausien kuormittumista, kun kroppa ilmoittaa rajusti tarvitsevansa useankin päivän lepoa. Parin päivän jatkuva liikkeellä olo saa kropan täyteen stop-tilaan kolmantena päivänä.

Kiire valmiissa maailmassa

Kunnioita ruumistasi kun se pyytää taukoa. Kunnioita mieltäsi kun se etsii lepoa. Kunnioita itseäsi kun tarvitset paussin.

Olen huomannut, että stressaantumisen välttämiseksi täytyy tehdä töitä omassa ajatusmaailmassa. Priorisointi on usein pakollista ja se kannattaa tehdä omien arvojen kautta. Mikä minulle on tärkeää? On täysin mahdotonta pystyä antamaan kaikkensa elämän kaikilla osa-alueilla ilman loppuunpalamista tai niin, että joku osa-alue ei kärsisi.

Ylisuorittaja täytyy ymmärtää ja ennen kaikkea hyväksyä omat voimavaransa. Ne eivät riitä kaikkeen kenelläkään. Perfektionistina täytyy huomata se, että suoritettujen asioiden määrällä ei ole mitään tekemistä siihen, kuinka hyviä tai huonoja ihmisiä me olemme.

Stressaavan kiireen keskellä täytyy muistaa se ehkä surullinenkin tosiasia, että jatkuvien tavoitteiden ja kokemusten jahtaaminen ei koskaan tyydytä. Aina on lisää tavoiteltavaa ja aina on lisää nähtävää.

“Kauhea kiire” ja ” olen stressantunut” pitäisi olla hälytyskello muille ja ennen kaikkea itselle. Koska loppujen lopuksi: Mihin meillä on kiire? Tässä valmiissa maailmassa? Niin…mihin sinulla on tänään kiire ja voisitko hidastaa vauhtia tai ruksia yli jotain kalenteristasi? Olisitko yksi niistä, joka uskaltaa hiljentää tahtia? Oletko joku, kuuntelee kroppaansa, ennen kuin uupunut ruumiisi pakottamalla pakottaa sinut lepoon esimerkiksi sairastumalla?

Onko sinulla ollut pitkään jatkunutta stressiä tai uupumusta? Mistä se johtui ja  mikä auttoi, mikä ei?

Seuraatko blogia jo somessa?

Instagramissa @mariaisstrongblog ja Facebookiin tästä

**********

Suosituimpia postauksia:

Curly Girl Metodi – toimiiko se?

Lantionpohjan lihasten vahvistaminen Perfect PFE-laitteen avulla

Selviytymistarina, joka sinun kannattaa lukea