Hyvinvoiva sairas

Tällä viikolla blogeissa taitaa olla teemana helteeseen liittyvät jutut. Todellakin, kuuma on ollut. Tällaiset helteet on monille MS-tautia sairastaville hankalaa aika. Kuumuus saattaa korostaa taudin oireita: jalat meinaa lähteä alla ja uuvuttaa entistä kovemmin. Viime kesän hellekelit olivat itselle kamalat. No, koko kesä oli aika kamala, mutta kuumalla ilmalla kädet tuntuivat kohmettuvan ja fatiikki painoi päälle. Tein johtopäätöksen, että minun MS-tauti ei kuumasta pidä.

Saattaisit pitää tästä postauksesta: Kädetön kesäkuumalla

Olo kuin voittajalla

Tänä kesänä olen kuitenkin tullut hieman toisiin päätelmiin. MS-tauti ei oikeastana ole oireillut sen enempää hellelukemissa, mitä viileämmällä ilmalla. Toki se oireilee, mutta ei muita ilmoja enempää. Todisteena siitä on, että pyöräilin toissapäivänä 30 asteen helteessä hieman päälle 12 kilometriä. Tuo ei saata kuulostaa kovin pitkältä matkalta, mutta viimeisen vuoden aikana olen valtaosan ajasta pystynyt kävelemään puolisen kilometriä. Pahenemisvaiheet kun vaikuttivat aina alaraajojen voimiin. Voitte arvata, että pyörälenkin jälkeen olo oli kuin voittajalla! Hymyä ei saanut karistettua kasvoilta.

Saattaisit pitää tästä postauksesta: Pieni pakko tekee hyvää

Maria 1- Sairaus 0

Pyörälenkki oli muutenkin mukava. Käytiin puolison kanssa kurkkaamassa antiikkimessujen tarjontaa varsin kauniilla paikalla Oulujoen varrella. Oli mukava taittaa matkaa mukavassa seurassa, hauskoja puhellen. Itse en messuilta löytänyt mitään, puolison mukaan tarttui muutama harvinaisempi vinyylilevy (niitä varten me sinne messuille menimmekin).

Viime aikoina on alkanut tulla sellainen olo, että selätän tämän sairauden. No, se on toisaalta ihan höpöpuhetta, koska tämä tauti menee omia reittejään. Se, mitä minä teen, ei varsinaisesti vaikuta itse sairauteen. Mihin pystyn vaikuttamaan on oma hyvinvointi. Hyvinvoiva nimittäin voi olla, vaikka olisi sairas. Kuulostaako kummalta?

Pidä huolta itsestä

MS-tauti muistuttaa itsestään päivittäin. Usein on sellainen olo, että kun sairaus antaa yhdessä asiassa periksi, niin se vastapainoksi lyö päälle oireita, jotka ovat olleet poissa. Tuon pyörälenkin jälkeen kasvoissa ja varpaissa alkoi tuikkia hermokipuja, jotka ovat pysyneet aivan mahtavasti taka-alalla jo monta viikkoa. Niistä oireistä huolimatta, minulla on aika hyvinvoiva olo. Olen viime kuukausien aikana ottanut säännöllisen liikunnan jokaiseen päivään. Pyrin laittamaan ruokalautaselle kasvisten kirjon. Yritän ottaa rauhallisesti, en stressata turhasta. Kai niistä johtuen olo on hyvinvoiva. Kipeä, uupunut ja kankea, mutta silti hyvinvoiva olosuhteisiin nähden.

Kun elämä ei loppunutkaan

Viime viikkojen aikana on alkanut tuntua, että olen saanut elämääni takaisin. Tai ei takaisin. On monia asioita, joita en enää pysty tekemään samalla tavalla kuin ennen. Toimintakyky ei ole enää entisensä, mutta vähemmälläkin näyttää pärjäävän päivästä toiseen. On myös monia asioita, joita en siitä aiemmasta elämästä edes tahdo takaisin. Siitäkin huolimatta on alkanut tuntumaan viime kuukausien aikana, että ei tämä nyt tässä ollutkaan. Elämä ei loppunutkaan MS-tautiin. Nythän se vasta alkaakin…

Saattaisit pitää myös tästä postauksesta: Miksi on hyvä, kun elämältä lähtee pohja

Seuraa blogia myös Instagramista @mariaisstrongblog ja Facebookissa

 

p.s. Valtaisat kiitokset teille kaikille, jotka osallistuitte Slipstop-tossujen arvontaan. Onnetar suosi nyt Elise H- nimimerkkiä. Arvonnan suoritin RandomResult.com generaattorilla.