Ahdistus, ikävä olo ja huoli

Loppu lääkkeelle

Eilen oli neurologille aika. Ilta ahdisti ja tänäänkin on ikävä olo, jota en meinaa saada karistettua pois. Viimeiset 6 kuukautta käyttämäni MS-lääkkeen, Tysabrin, matka tuli päätökseen. Vaikka maksa-arvoni olivatkin viime viikosta laskeneet oli konsultoidun sisätautilääkärin(kin) suositus, että lääke tauotetaan. Koska lääkkeittä ei kuitenkaan tässä vaiheessa voi vielä kokonaan olla, aloitetaan minulle toinen lääke. Kerran päivässä tablettina otettava Gilenya oli tarkoitus aloittaa viime vuoden marraskuussa, mutta lokakuun relapsin jälkeen lääkkeeksi aloitettiinkin nykyinen Tysabri.

Pieni tauko ilman lääkettä on nyt kuitenkin tulossa, koska lääkkeiden välillä tulee olla 1-3 kk väliä. Maksa-arvojen laskemista myös odotellaan. Mitä uudesta lääkkeestä olen lukenut, ei sekään ole mikään simppeli juttu. Sivuvaikutuksia saattaa olla useampia kuukausia ja koska lääke usein laskee pulssitasoa, olo voi olla pitkään todella uupunut. Lääkkeetömässä välissä myös huolettaa se, kuinka paljon tauti ehtii ärhennellä sillä välin. Jotenkin tuntuu, että tämä vuoden kesäkuukausista ei tule taaskaan kovin kaksisia. Viime vuoden kesäkuukaudet kun meni tuoreen diagnoosin kera relapsista toiseen.

Huoli huomisesta

Mikään määrä huolta ei kuitenkaan vaikuta millään tavalla siihen, mitä tulevina kuukausina tapahtuu – tai on tapahtumatta. Tai kyllä vaikuttaa – se imee elämänilon päivistä, jotka olisivatkin taudin oireiden ja lääkkeiden sivuvaikutusten kannalta helpompia.

Lämpötilat nousivat eilen kesälukemiin. Koska vointi on melko hyvä nyt, otan Lidlin mainoksesta vaariin ja elän tänäänkin kuin viimeistä kesäpäivää.