Onnistunut viikonloppu punnitaan maanantaina

Maanantaiaamun fiiliksistä voi mielestäni parhaiten aistia sen, kuinka onnistunut viikonloppu on ollut. Maanantaina huomaa, onko viikonloppuna pystynyt aidosti rentoutumaan, lepäämään ja palautumaan edellisestä viikosta. Jos pääsen starttaamaan maanantaihin hyvissä tunnelmissa, virkeänä ja positiivisella mielellä, huomaan kokevani suurempaa tyytyväisyyttä elämääni myös kokonaisuutena.

Moni kertoo kokevansa ahdistusta, joka alkaa nousta sunnuntai-iltaa kohden. Lähestyvä työviikko velvollisuuksineen tuntuu taakalta. Sunnuntaiahdistus voi kieliä monesta asiasta, kuten yleisestä tyytymättömyydestä työhön tai siihen, että töitä on yksinkertaisesti liikaa, jolloin jo pelkkä ajatus maanantaista saa naaman kurttuun.

Minulle sunnuntaiahdistus on melko vieras ilmiö. Ehkä olen aina saanut olla työssä, jonne lähtee mielellään, myös maanantaisin. Minulle uusi viikko on aina ollut uusi mahdollisuus, uusi luku elämässä. Maanantait ovat näiden elämänlukujeni aloitussivuja, jotka antavat suuntaa sille, miltä koko loppuviikko tulee näyttämään.

Olen kuitenkin huomannut, että jos takana on onnistunut viikonloppu, on maanantaissa vielä enemmän hehkua. Sellaisina maanantaina tuntuu, että tällä viikolla kaikki on mahdollista. Mistä tällainen viikonloppu sitten koostuu? Itselleni tärkeitä asioita ovat uni, oleminen, ulkoilu, yhdessäolo ja liikunta.

Viikolla unet saattavat jäädä vähäisemmiksi joinain öinä, vaikka pyrinkin ajoissa petiin. Viikonloppuna en halua valvoa, vaan levätä ja nukkua kunnolla. Valvotut yöt tuntuvat jälkijättöisesti vielä monta päivää kukkumisen jälkeenkin. Olo on saamaton, tunkkainen ja väsynyt. Onnistuneen viikonlopun tekevät laadukkaat unet ja myös henkisen stressin vähentäminen. Työasiat on voitava siirtää viikonlopuksi taka-alalle.

Olen huono ”vain olemaan” ja siksi olen tietoisesti harjoitellut sitä erityisesti viikonloppuisin. Minulle on vaikea olla puuhailematta ja tekemättä mitään, mutta olen huomannut, että se tekee kaltaiselleni jokapaikan häärälle hyvää. Siksi viikonloppuisin otan aikaa vain olemiselle. Minun ei tarvitse olla jatkuvasti tekemässä tai suorittamassa. Oleminen on myös pysähtymistä omien ajatusten äärelle ja itsensä kuuntelemista. Kun ehdin vastata itselleni kysymykseen: Mitä minulle kuuluu?, on myös helpompi nähdä ympärilleen ja kysyä läheiseltä: Mitä sinulle kuuluu?

Ulkoilusta saan valtavasti energiaa ja se myös rentouttaa. Kävelemme viikonloppuisin mieheni kanssa pitkiä lenkkejä pitkin Turkua. Ulkoilemme myös yhdessä perheenä. Lapseni eivät ole (ainakaan vielä) kovin innokkaita retkeilijöitä tai kävelijöitä, joten yhteiseen ulkoiluun liittyy useimmiten jokin tavoite: kävellään jokirantaan jätskille ja kahville, pyöräillään koriskentälle tai käydään lähikaupassa. Yhdessäolon ja ulkoilun yhdistäminen on tyydyttävää, mutta toki yhdessä voi olla ihan vaan kotonakin.

Meidän perheemme perjantairutiini on kokoontua yhdessä sohvalle, tehdä järjettömän iso dippi vihanneksista, hedelmistä, ruissipseistä ja juustosta ja katsella Voice of Finlandia tai muuta hömppää.

Viikonloppuisin on myös aikaa omalle intohimolleni, eli liikunnalle. Aamulenkit ovat viikonloppurutiiniani, ja nyt kevään tullen niissä on erityistä taikaa. Nouseva aurinko ja heräävä kevät. Ai että! Joogatunti yhdessä mieheni kanssa kuuluu myös osaksi onnistunutta viikonloppua.  Se auttaa rentoutumaan ja päästämään irti mielessä pyörivistä velvollisuuksista ja muista vaivaavista asioista. Saan liikunnasta niin hyvän olon, että se kantaa vielä maanantaillekin. Lepo ja uni, ulkoilu, yhdessäolo, oleminen ja liikunta.

Sellaisen viikonlopun jälkeen maanantaihin on hyvä tulla.

Mitä sinun onnistuneeseen viikonloppuusi kuuluu?

Ihanaa viikkoa!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaus: Vaatiiko rentoutuminen alkoholia?