Olisinpa tiennyt

Kun Maaret Kallio pyysi minua osallistumaan nuorille suunnattuun #olisinpatiennyt -kampanjaansa, tiesin heti, mitä vastata.

Maaret kirjoitti: “Mitä haluaisit sanoa nuorelle itsellesi ja samanaikaisesti tämän päivän nuorelle, joka on vasta matkalla aikuisuuteen. Mitä olisit halunnut silloin ymmärtää ja tietää, mitä olisit tarvinnut enemmän tai minkä merkityksen oivalsit vasta myöhemmin?”

Vähintään ysin tyttö

Suorittaja, stressaaja ja jännittäjä. Sellainen minä nuorena olin. Erityisesti stressasin lukiossa kokeita, vaikka muuten osasinkin ottaa elämän aika löysin rantein (tai siltä se varmaan ainakin ulospäin näytti). Pään sisällä oli kuitenkin onnistumispakko ja suoriutumispakko. Kovat paineet. Mutta kenen asettamina?

Myöhemmin yliopistossa panikoin tenttejä. Minun piti olla kaikessa hyvä, tai parempi. Asetin riman itselleni todella korkealle. Suoriutuminen kiitettävästi oli minulle kaikki kaikessa.

Koulussa pärjääminen oli minulle kunnia-asia. Se oli myös vanhemmilleni kunnia-asia. He eivät olleet saaneet nuorina opiskella, vaan heidän oli mentävä töihin. Nyt minulla oli mahdollisuus opiskella. Siksi tekisin sen todella hyvin!

Luin, pänttäsin ja vietin unettomia öitä ennen koeviikkoja. Kiitettävät numerot tuottivat minulle suurta tyydytystä, mutta myös valtavia paineita. Kenen kanssa oikein kisasin? Kenelle minun piti suoriutua?

Pärjäsin hyvin, koska minun piti pärjätä hyvin. Voi, kunpa olisin tiennyt, etteivät kokeiden arvosanat ole kaikki kaikessa, eivätkä ole avain onnellisuuteen elämässä. Siinä hetkessä nuo nyt mitättömiltä tuntuvat asiat tuntuivat silti todella isoilta.

Lukiolaistytöt uupuvat

Nykylukiolainen on huomattavasti stressaavammassa tilanteessa. Vaatimukset ovat koventuneet ja korkeakoulujen opiskelijavalintauudistusten myötä ylioppilastodistus on yhä tärkeämpi jatkokoulutuspaikan kannalta. Lukioon mennään jo sillä asenteella, että tästä riippuu koko loppuelämäni.

Minun aikanani moni meni lukioon saamaan kolme vuotta lisää miettimisaikaa, ja jatkokoulutuspaikkaa hakiessa (huonoa)tilannetta pystyi paikkaamaan pänttäämällä hyvin pääsykokeisiin. Mutta nykylukiolaisen odotetaan tietävän jo lukioon tullessaan, minne aikoo kolmen vuoden päästä hakea. Tämä on jo ajatuksena mielestäni äärimmäisen vaativa. Jos katson itseäni lukioiässä, ei minulla ollut harmainta aavistusta vielä abivuotenakaan, mitä aion lukion jälkeen tehdä.

Olen päässyt opettajana seuraamaan tämän päivän lukiolaisnuoria heidän opinnoissaan. Varsinkin tytöt ovat usein megasuoriutujia: koulu hoidetaan kiitettävästi ja siinä samalla urheillaan huipputasolla. Valitettavasti nämä megasuoriutujat voivat uupua. Ja useimmiten uupujat ovat tutkimustenkin mukaan juuri tyttöjä. Uupumus taas voi johtaa paljon vakavampaan, kuten masennukseen. Lukiopsykologit ja oppilaanohjaajat ovat täystyöllistettyjä.

Arvosanoilla ei ole loppupeleissä merkitystä

Opiskeluaika pitäisi olla yksi parhaista ajoista elämässä.  Siihen kuuluvat ihmissuhteet, uuden kokeilu, reissaaminen ja itsensä löytäminen. Yksittäisten kokeiden ja tenttien, ja lopulta ylioppilastodistuksen tai gradun arvosanoilla ei ole paljoakaan merkitystä sille, mistä itsensä myöhemmin elämässään löytää. Siihen vaikuttavat monet muuta asiat, kuten rohkeus, kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, oma-aloitteisuus, yritteliäisyys, asenne ja motivaatio.

Näillä voi päästä pitkälle. Olisipa joku sanonut minulle silloin, alle parikymppisenä, että kaikki järjestyy, löydät oman polkusi ja tulet onnelliseksi ilman noita järkyttäviä vaatimuksia, joita itsellesi asetat, ilman paineita ja ilman stressiä. Olisinpa kuullut jonkun suusta, että nauti elämästäsi nyt, opiskelijana. Reissaa, näe maailmaa ja muista, ettei niillä koetuloksilla mitata ihmisarvoa, ei testata kykyäsi olla ihminen ja lähimmäinen, eikä loppupeleissä tehdä myöskään valintaa siinä, mitkä omista unelmista sitten lopulta toteutuvat.

Ota välillä rennosti ja nauti! Ehdit kyllä myöhemmin elämässä spennata työ- ja perhe-elämässä.

Toki koulutus auttaa ja helpottaa unelmien saavuttamisessa, mutta kaikki kaikessa ne eivät missään nimessä ole! #olisinpatiennyt, että minua auttaa enemmän positiivinen asenteeni, kykyni heittäytyä, sinnikkyyteni, rohkeuteni, avoimuuteni, sekä uskoni siihen, että elämä kantaa ja elämä vie.

Mitä sinä olisit halunnut sanoa nuorelle itsellesi? #olisinpatiennyt

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Kesän treenihaasteeni: TREENAA KOKO KIRJA!