Loistava ystäväni
Ystäväni suositteli minulle pari vuotta sitten kesälukemiseksi Elena Ferranten Napoli -sarjaa. Kuuntelin kirjat silloin yhteen menoon kesälomareissulla Kreikassa, ja olin mykistynyt. Kirjat paranivat osa osalta ja olivat suorastaan maagisia. Mieleen piirtyi elävä kuva köyhän ja väkivaltaisen Napolilaiskorttelin tunnelmasta ja kahden hyvin erilaisen tytön erityislaatuisesta ystävyydestä.
Sarjan viimeisen osan loputtua olo oli tyhjä: siinäkö se nyt oli? Minulla oli ikävä Elenaa ja Lilaa, Napolin katuja sekä tuoksuja. Kirjan tapahtumat ja hahmot pyörivät päässä vielä pitkään.
Kun kuulin, että YLE näyttää Teemalla ja Areenassa kirjoista tehdyn kahdeksanosaisen televisiosarjan, innostuin. Pääsisin palaamaan mystiseen Napoliin ja viettämään vielä aikaa tyttöjen kanssa.
Loistava ystäväni – Tv-sarja
Napoli-sarjan kirjoittajasta Elena Ferrantesta tekee kiinnostavan se, ettei tiedetä, kuka hän oikeastaan on. Kirjailijan henkilöllisyys on valtavasta Napoli-huumasta huolimatta pysynyt edelleen salassa.
Pelkäsin, että filmattu Loistava ystäväni olisi pettymys huikeiden kirjojen jälkeen, mutta toisin kävi.
Kahdeksanosaisen sarjat tunnelmat hipovat kirjoista piirtyneen Napolin tunnelmia. Väkivaltaisuus, köyhyys, miesten valta-asema ja tyttöjen erityinen ystävyys välittyvät myös ruudun kautta. Oikeastaan ainoa asia, joka TV-sarjasta puuttuu ovat tuoksut, jotka kirjojen myötä lähes tunsi, vaikkei ole koskaan Napolissa käynytkään.
Sarjaan valitut nuoret näyttelijät ovat nappivalintoja Lilan ja Elenan osiin. Nämä nuoret näyttelijät ovat suoraan koulun penkiltä vetäistyjä harrastelijoita, ja tätä on vaikea uskoa. Niin hyviä he ovat!
Loistava ystäväni kannattaa katsoa – ja lukea!
Katsoin myös Areenasta löytyvän dokumentin: Näin tehtiin Loistava ystäväni ja siinä paljastuu, että näyttelijät Margherita (Elena) ja Gaia (Lila) ovat ihan tavallisia puhelinta näprääviä teinejä, joita meiltäkin kotoa löytyy.
Minusta Loistava ystäväni kuvaa nimenomaan ystävyyttä. Sen monia ulottuvuuksia, valta-asemia ja vaiheita. Mutta myös sitä, miten ystävyys voi kestää koko elämän. Loistavaan ystävään pystyy samastumaan, vaikka sarjan tytöt elävät hyvin erilaisessa ympäristössä, missä itse on kasvanut ja lapsensa kasvattanut.
Pohdin sarjaa katsottuani, pitäisikö tämä sarja katsoa myös yhdessä teini-ikäisen tyttäreni kanssa. Ainakin voisin sitä ehdottaa. Onko joku teistä katsonut sarjaa nuoren kanssa?
Ilmeisesti TV-sarja toimii hyvin myös heille, jotka eivät ole kirjoja lukeneet tai kuunnelleet. Itse koin, että olen saanut tuplanautinnon luettuani ensin kirjat ja nyt nähtyäni sarjan(itseasiassa kaksi viimeistä osaa on vielä katsomatta).
Huomaan viivyttäväni sarjan loppuun viemistä. Pelkään samaa tyhjää tunnetta, kuin päästyäni Napoli-sarjan kirjojen viimeiselle sivulle.
Napoli-sarja katsottavissa YLE Areaanasta. Kiirehdi: ensimmäinen osa on näkyvillä enää viikon!
Oletteko lukeneet/katsoneet Loistavaa ystävää?
<3 Anna
Lue myös edellinen postaukseni: Parhaat itseruskettavat – Kolmen kärki kasvoille ja vartalolle
Tuu someen: @ansaivo
Minä katsoin juuri viime viikolla kaikki jaksot. Tämä oli kyllä niin koskettava ja ihana sarja. Ja viimeisen jakson jälkeen tuli juurikin se olo että nytkö se jo loppui ja tyhjyys. Useamman päivän sarjan tapahtumat pyöri mielessä. Ja katsoin myös dokumentin.
Nyt olen yrittänyt etsiä jotain toista sarjaa katsottavaksi mutta mikään ei tämän jälkeen oikein tunnu miltään…
No niin oli ja ihan samat fiilkset. Mä huomaan panttaavani kahta viimeistä jaksoa, mutta josko nyt sitten tämä viikonloppuna ne katsoisin 🙂 Kerro, jos löytyy jokin hyvä uusi sarja 🙂
Kirjat ovat kenties parhaimpia koskaan lukemiani (ja luen paljon). Niin oivallista kehitys- ja ihmissuhdepsykologiaa fiktion muodossa tulee harvoin niin “ravistelevassa” muodossa vastaan. Identiteetin, tunne- elämän ja toistuvien vuorovaikutusasetelmien peilaukset ovat häkellyttävän aitoja. Ja tosiaan- tv- sarja on myös todella onnistunut. Yksi asia kuitenkin häiritsee: feministinä on niin vaikea sietää mieshahmojen ääliömäisyyttä ja sadismia.
Moi ja kiitos kommentista! Kylläpä kuvailet upeasti lukukokemustasi, wau.Tekisi mieli sanoa, että kyllä, juuri noin minäkin tunsin ja ajattelin 🙂 Miesten käytös on kyllä ääliömäistä ja väkivalta puistattavaa. Jotenkin yritin sijoittaa sen kontekstiinsa ja aikakauteensa, mutta ei se tietysti sitä mitenkään oikeuta.