Mietteitä ja menneen fiilistelyä

Vuosi sitten meillä oli himpun alle 4vkon ikäinen pieni tuhisija. Olimme ehtineet jo nukkua useat unet hän kainalossa, tuskastella kun imetys ei suju ja pullostakin toisen oli rankkaa syödä, olimme käyneet jo paristi neuvolassa, saaneet ensimmäisiä kontakteja vauvaamme, tehneet monia vaunulenkkejä ja vain ihmetelleet pientä uutta perheenjäsentämme. Vuosi sitten myös oli laskettu aika tuolla meidän pienellä tuhisijallamme, vaikka ei tuo tosiaan sinne saakka jaksanut odotella. 
Tässä kohti asiaa on hassua palata miettimään, kun tuntuu, että poika täytti jo aikoja sitten 1 vuoden. Tilanne kun olisi aivan toinen, jos hän olisi päättänyt syntyä laskettuna päivänä, saati vaikka kaksi viikkoa myöhässä! Silloin juhlisimme todennäköisesti tänä viikonloppuna tai vasta parin viikon päästä synttäreitä.. Nyt tuntuu lähinnä helpottavalle, että juhlat ovat jo takana ja seuraavat vasta suunnilleen vuoden päästä!
Mutta näin pieni hän oli vielä vuosi sitten! Ei uskoisi, kun tuota touhottajaa nyt katsoo. Tuntuu, ettei hän voi ikinä olla ollut näin pieni – nukkunut rauhassa sohvalla tai sylitellyt rauhallisesti makoillen. Koska vuotta myöhemmin vauhtia riittää, DVD-hyllyt tyhjenee alta aikayksikön, kaikkialle on hauskaa kiivetä, kaikki paikat tutkitaan ja kaikki lelutkin on mukavaa levittää pitkin asuntoa päivittäin. 
Vuosi sitten meillä oli pieni, uusi, ihana ja ihmeellinen perheenjäsen. Nyt vuotta myöhemmin meillä on vähän suurempi pieni, ihastuttava, hymyilevä touhottaja taapero <3
Kommentit (2)
  1. Hitsi, pitää tulla moikkaamaan teitä <3

    1. Tervetuloa! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *