PÄIVÄKOTI-fiiliksiä

Kuinka monen muun päiväkotiin on tullut Päikky? 
Lapseni päiväkotiin se tuli tänään harjoittelu-käyttöön ja omassa työpaikassanikin se tuli jo hiljalleen tutustuttavaksi. Toivon, että siitä tulee hyvä ja toimiva sovellus; tänä aamuna se ei vielä sitä ollut Leon päiväkodissa. Minun mielipiteeni. Hoitajat nenä kiinni puhelimissa, epävarmoja koko touhusta ymmärrettävästi ja tuntui kuin kukaan ei olisi oikeasti ottanut meitä vastaan. Tahdon uskoa, että kun tähän systeemiin löytyy rutiini, niin se toimii. Päikky on tosiaan sovellus, joka on puhelimessa; vanhemmalla on lätkä, joka näytetään puhelimen kameralle ja aamulla sovellus merkitsee lapsen saapuneeksi sekä iltapäivällä lapsi kuitataan sieltä ulos. Tahdon uskoa, että tästä vielä tulee oikein hyvä ja kannattava systeemi kaikkinensa 🙂 
Miten Leolle menee muuten tarhassa? 
Edelleen voisin sanoa, että hyvin, kuten tuumasin syyskuussakin (kurkkaa se postaus halutessasi TÄSTÄ.). Edelleen meillä lähdetään valtaosa aamuista ilolla päiväkotiin ja nekin, joita ei lähdetä niin suurella ilolla, niin johtunee päätään nostavasta uhmasta tällä hetkellä. Leon ryhmä sekä toinen allergia-ryhmä tekee paljon yhteistyötä ja näin ollen kummankin ryhmän aikuiset voisi pitkälti laskea Leon hoitajiksi. Lopputuloksena on 6 aikuisen ja olisiko n. 30 lapsen ryhmä. Alkuunsa minua äitinä kamalasti pelotti ja epäilytti ajatus näin suuresta ryhmästä, mutta ei oikeastaan enää. He jakavat lapsia paljon erilaisiin kokoonpanoihin ja tekevät pienryhmissä touhuja; iän, taitotason ja milloin minkäkin mukaan. Leolla on selkeästi pari ehdotonta suosikki aikuista (joista yksi on ehdoton ykkönen ainakin näin äidin silmin), jotka kyllä saavat super-hihkunnat avatessaan aamulla oven sekä kunnon heipat lähtiessä. Kaikista tuo tuntuu pitävän, mutta kyllä sieltä nämä pari suosikkia nousee äidille ainakin ilmi. Mutta niinhän se tässä elämässä menee; joidenkin kanssa kemiat vain kohtaavat enemmän, kuin jonkun toisen kanssa.
Leo on tuntunut saavan päiväkodissa nyt kavereita ja välillä heistä puhutaan jo kotonakin. Kerrotaan kovasti, kuinka on tehty palapelejä henkilön X kanssa tai leikitty kotileikkiä ulkona henkilön Y kanssa. Onhan se ihana ajatus, että pienellä taaperolla alkaa hiljalleen olemaan niitä leikkikavereita vaikka toki leikit ovat vielä varmasti aika lapsen tasolla (HEH!). 
Minä koen, että Leon päiväkodissa on aivan ihana ilmapiiri. Aidosti välittävä, lämmin, ihana. Tuntuu, että lapseni saa siellä tarvitsemaansa lähelläoloa sitä tarvitessaan kipeämpinä ajanjaksoina. Siellä ymmärretään, että vatsa saattaa samana päivänä olla ripulilla ja ummella; se vaan kuuluu tämän taaperon elämään. Siellä lääkitseminen on arkipäivää; ei kiukutella ennen lounasta annettavasta lääkkeestä, Ventolinesta jota täytyy antaa aina pakkasen kohotessa -5 yli eikä kohtauslääkkeetkään ole heille kuin normaali asia. Se kaikki luo itselle sellaisen olon, että lapsi on turvassa ja sillä on asiat hyvin. On ihanaa viedä lapsi hoitoon paikkaan, jonka henkilökuntaan luottaa ja joihin myös lapsi itse tuntuu luottavan <3 
Heillä on myös monenlaista puuhaa päiväkodissa; kirjastoreissua, ystävänpäiväkorttien lähettämis-reissu oli juuri tänään, pulkkamäessä käymistä, leikkipuistossa he käyvät usein, monipuolisia jumppia (jotka ovat lapseni suosikki-päiviä), erilaisia askarteluja ja piirrustuksia tulee kotiin jne. Lapseni oppii päiväkodissa hurjasti asioita koko ajan ja sanavarasto kehittyy jatkuvalla tahdilla. 
Minulle kuitenkin tärkeintä on se, että lapseni viihtyy tarhassa. Liki poikkeuksetta saan hakea hoidosta lapsen, joka hymyilee ja kertoo hauskasta päivästään. Se on minulle äitinä tärkeintä. On mukavaa, että lapsellani on kavereita ja hän oppii koko ajan uutta, mutta kyllä minä silti laitan viihtymisen sijalle yksi. Ja siinä Leon nykyinen päiväkoti on onnistunut <3

Mainittakoon vielä, että keittiönkään kanssa ei ole tarvinnut juurikaan taistella. He osaavat, he ymmärtävät ja he pystyvät. Toki kun Leon ruokavalioon hyppäsi peura, niin se vaati ne muutamat puhelut, mutta sekään ei ollut keittiöstä kiinni. Keittiö tekee hyvää työtä ja ruokkii kolmesti päivässä lapseni vankalla ammattitaidolla <3 Hiljalleen alan olla luottavaisin mielin, ettei vahinkoja sattuisi. Puoli vuotta tässä on taas luottamusta kerrytetty uutta keittiötä ja väkeä kohtaan, mutta hiljalleen.. 🙂

Leo on pian ollut vuoden päiväkodissa, josta puoli vuotta nykyisessä. Niin se aika vain kuluu hurjaa tahtia! 🙂 
Miten muiden lapsilla sujuu päivähoidossa? <3
Kommentit (2)
  1. Täällä se on Daisy ja 2011 tms tuli käyttöön heti kun oli mahdollista-lasten pk oli kaupungin (vai peräti Suomen, ekoja jotka otti sen testiin) 🙂 näin nelosen kohdalla ei tunnu enää missään ja osaa jo käyttää. Paitsi vieläkin usein vien lapsen ilman avaimia ja Hups ei voi piipata

    1. Elina // Vauhtihirmun elämää
      25.2.2018, 19:39

      Kyllä se varmasti siitä lähtee, kun kaikille tulee rutiini sen kanssa toimimiseen 🙂 Totta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *