1v 8kk

Mihin on mennyt minun pieni vauvani?

Pakko todeta, ettei minulla enää ole mitään vauvaa. Minulla on taapero, jolla tänään tuli ikää jo 1v 8kk. Ihan käsittämätöntä, millä tahdilla tämä aika menee!

Tuo taapero heitti tänään kymmenkunta kuperkeikkaa sängyssämme, juoksee ulkona lintujen perässä niitä ihmetellen, osaa sanoa Piipaa-piipaa sekä tää, liukumäessä täytyisi saada jo vauhtia tangon avulla vaikka pituus ei meinaa riittää, autoilla huristetaan ja Plaston mopolla potkutellaan, osaa viedä roskia roskikseen, uhmailee hiljalleen voimistuvissa määrin ja osaa silti olla maailman hellyyttävin halutessaan. 

Liikkuminen on selkeästi se, mihin tämä pieni taapero tahtoo keskittyä. Hän kiipeää tuoleille, keikkuu meidän vanhempien päällä, tykkää kun häntä lennätetään kuin lentokonetta, höykytetään eri tavoin, tekee kuperkeikkoja, kävelee usein vuoroaskelin portaita ylös ja muutenkin on pieni ikiliikkuja. Tuntuu, että koko ajan hän oppii uutta, varsinkin nyt päiväkodin alettua – varmaan isommat näyttää mallia ja pienen on mentävä perässä. 

Mielestäni Leo on ymmärtänyt puhetta jo pitkän aikaa aika paljonkin. Hän osaa kehotuksesta (halutessaan..) hakea sukat, viedä roskia roskakoriin, mennä vessaan vaipanvaihdolle, lähteä eteiseen pukemaan vaatteita uloslähtiessä jne. Leolla myös elekieli on ollut kohtuullisen vahvaa jo hyvän aikaa – hän osaa ilmaista syömistä, juomista, minun yhtä veljistäni, videopuhelun soittamista, ottaa ihmisen mukaan (“tule”), nukkumaanmenoa jne. Nyt viimeisimpänä on tullut myös se, että esim. paloauto sanoo hyvin selkeästi jo piipaa-piipaa ja sitten on se tää (=tämä). Sitten epäselvempänä tulee äiti, isi, hau, jotka alkaa kyllä olla jo hyvinkin tulkittavissa aina niiden ilmetessä. Näyttäisi siis sille, että hiljalleen tuo puhekin alkaa sieltä tulla 🙂

Mistä taaperomme pitää? Ryhmä Hausta, se lienee se ehdoton suosikki tällä hetkellä. Vatsataudissa ollessamme katsoimme DVD:tä paljon, kun ei kukaan muutakaan jaksanut ja nyt tuo taapero ei muuta tekisikään. Sitten on maailman kurjin äiti, joka ei anna katsoa kuin rajallisissa määrin. Ulkoilusta, jos hän ei viikonloppuisin pääse aamuin ja iltapäivisin ulos/kaupoille/ajelulle tai muualle, niin hänestä tulee meidän pikku apina, joka koettelee jokaisen hermoja – sen sijaan ulkona on ihanaa touhuta. Autoista, kukapa pieni poika ei niistä tykkäisi? Autot täällä huristavat aamusta iltaan, milloin paloauto ja milloin kaivuri 🙂